Todistusaineistoa

Tässä Daven rataa maanantain pentutreeneistä. Eihän se täysillä vielä tykitä, mutta edistystä on silti havaittavissa. Meidän pieni, kohta jo 1-vuotias!

Takapään käyttöharjoituksia

Hurjasta otsikoinnista huolimatta postaus on ihan siivo. Rally-tokossa takapään käyttö esimerkiksi vasemmalle käännöksissä on oleellista, ja vääränlaisesta kääntymisestä tulee helposti jopa 10 virhepistettä yhtä käännöstä kohti. Viimeksi keräsimme kolmesta erilaisesta takapään käyttöä mittaavasta liikkeestä yhteensä 30 virhepistettä, mistä hiukan sisuunnuin. On se nyt kumma, jos ei agilitykoira opi pyörimään paikallaan!

Kotona homma ei kuitenkaan Andyn kanssa onnistunut. Dave sen sijaan pyöri hienosti molempiin suuntiin, ja vielä todella ahtaalla alustalla. Koikkerilla on kroppa hyvin hallinnassa. Olisin tyytynyt siihenkin, että Dave nostaa etutassut jakkaralle ja siirtää takajalkojaan, mutta se halusi heti tehdä vaikeimman kautta. Kas näin (näyttää hieman epävarmalta, mutta tässä harjoitellaan vasta toista kertaa):

Andyn kanssa loppuivat kikat, kun se yritti vain kääntää jakkaran nurinpäin ja loihtia oletetut namit jostain näkösälle. Se ei millään tajunnut, mitä siltä halusin, kiihdytti vain itsensä haukkuen ihan älyttömään mielentilaan.

Sitten sain idean, ja raahasin jakkaran valkkuryhmän rally-tokotreeneihin. Porukan avustamana homma alkoi lopulta toimia, ja Andykin jaksoi keskittyä. Katsokaa itse:

Loppuun tehtiin Andyn kanssa vielä vanhasta muistista tokoa. Tässä Andyn nouto-tyylinäyte. On se niin ihanan tosissaan!

Näyttelymenestystä toisessa polvessa

Kino Andyn-poika (My Sweet Moves Like Jagger) avasi näyttelyuransa Lahden pentunäyttelyssä 19.1. Tuomari Juha Putkonen tykkäsi, Kino sain KP:n ja oli lopulta VSP-pentu.

"5,5 kk, ikäisekseen hieman kookas, mittasuhteiltaan ok.  Hyvä kallo-osa. Kevyehkö kuono. Hyvin asettuneet korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Hyvä karvanlaatu. Hieman korkea-asentoinen häntä. Liikkuu ikäisekseen hyvin."

Kino oli kuulemma ollut oikein reipas ja iloinen ja liikkunut hyvin. Olispa kiva nähdä livenä!

ROP-pentu Höwelinan Quun Tytär, VSP-pentu Kino - My Sweet Moves Like Jagger.
Kuva: Tuija Kilpinen.

Hulppea vuoden aloitus

Pojat aloittivat vuoden hienosti. Janne Karstunen oli tehnyt kivat radat, joissa oli sopivasti ansapaikkoja ja juoksuosuuksia. Neljältä agiradalta tuli neljä nollaa, vauhdit olivat kohdillaan ja kontaktit onnistuivat. Andykin sai nyt SM-nollat kasaan!

Andyn eka nolla, sijoitus 10/47.

Remu teki saman radan vähän nopeammin, nolla ja sijoitus 5.

Toiselle radalle Andy vielä paransi vauhtia, taas nolla ja sijoitus 6/53.

Remukin pisti töppöstä toisen eteen kiitettävästi. Nollalla sijoitus oli taas 5.

Dave oli mukana totuttelemassa meteliin. Se nuokkui rauhallisesti häkissä väliajat ja lämppäsi ja jäähdytteli isojen mukana. Meteli ja tungos eivät häirinneet yhtään. Illalla Dave sai vielä tuurata Andyä rally-tokon valkkuryhmässä. Perusasennot ja seuraamiset alkavat jo sujua niin vasemmalla kuin oikeallakin puolella. Ja ne takapään käyttöharjoitukset eli kääntymiset paikallaan vasemmalle kuuluvat harjoitusohjelmaan heti alusta asti, sen verran on Andy opettanut...

Uuden alussa

Taas on edessä lukematon määrä mahdollisuuksia. Uusi vuosi on tyhjä, kirjoittamaton sivu. Mitään ei ole vielä menetetty, tosin mitään ei ole vielä voitettukaan. Ensimmäiset kisatkin vasta edessä päin.

Vuoden vaihtuminen sujui rauhallisissa merkeissä. Andy ja Remu opastivat Davea - raketeissa ei ole mitään kummallista. Vaikka paukkuisi kuinka, se ei haittaa, ulkona voi liikkua ihan normaalisti. Dave näytti ottavan opin vastaan. Se ulkoili normaalisti, ja sisällä kuulosteli meteliä muutaman kerran nostaen päätään, mutta jatkaen sitten uniaan.

Pienen neuvonpidon jälkeen aloitin Daven kanssa kilpailevien rally-tokoryhmässä. Piti luvata, että en pilaa sitä. Minäkö? Lisäoppi ei kai ketään kaada, päin vastoin. Andynkin agilityura urkeni vasta siinä vaiheessa, kun rinnalle otettiin toko. Tosin emme voi tietää, mitä olisi tapahtunut muussa tapauksessa...

Ensimmäinen ohjattu tunti Daven kanssa on nyt takana. Tunnetta on mahdotonta sanoin kuvalla, se oli jotain niin kevyttä ja antoisaa. Nyt osaan arvostaa menneitä vuosia Andyn opissa: kuinka paljon vaikea harrastuskoira voikaan opettaa! Totta puhuen pelkään itsekin, että pilaan Daven. Kouluttaja tosin rauhoitteli toteamalla sen, minkä tietenkin tiedän itsekin: tämä on eri koira, ja täysin erilainen koira. Ohjaajakin on toivottavasti vuosien varrella oppinut jotain.

Ensimmäisen tallilla yhdessä viettämämme tunnin jälkeen näin selvästi Andyn suurimman ongelman. Se ei ole nuuskiminen tai haukkuminen, ei tosiaankaan, nämä ovat vain oireita. Ongelmana on kontakti, tai sen riittämättömyys. Kun tekee töitä Daven kanssa, kontakti on sataprosenttinen. Se tekee harjoittelusta täysin erilaista, se tuntuu avaavan ovia vaikka minne asti.

Andyn kanssa luulen tästä eteenpäin keskittyväni nauttimaan yhdessä tekemisestä. Aikamme on kuitenkin rajallinen, tärkeintä on, että saamme edelleen tehdä yhdessä, oppia yhdessä. Meni hyvin tai huonosti, nyt on aika unohtaa tavoitteet. Luulen, että nuori polvi saa ottaa tavoitteet harteilleen.

Tärkeintä on olla rento!

 

Vaihtelevaa puolipilvistä, paikoin sadetta

Sellainen oli meidän vuosi. Vaihtelevaa puolipilvistä, paikoin sadetta. Auringonpaistettakin osui risukasaan, ja osa tavoitteista täyttyi.

"Ensi vuoden tavoitteet ovat Andylle avoimen luokan suorittaminen tokossa, ja Remulle koitetaan jossain välissä hakea BH-tunnus. Agilityssä Andy tavoittelee edelleen valioitumista (kaksi sertiä puuttuu), ja Remu lähtee hakemaan voittoja ja hyppysertejä. Näyttelyissä käydään varmaankin muutaman kerran ja yritetään kerätä niitä puuttuvia sertejä, jotta Remusta tulisi rotunsa ensimmäinen oikea tuplavalio eli kahden eri lajin valio."

Andy kisasi tokon avoimessa luokassa neljä kertaa, mutta parhaaksi tulokseksi jäi kakkonen. Motivaatio hiipui haistelu- ja haukkumisongelmien kanssa, joten toistaiseksi (?) toko on tauolla. Agilityssä tavoitteet yllättäen täyttyivät: puuttuvat kaksi sertiä tupsahtivat jostain, ja valiojuhlia vietettiin syyskuussa. Vuosi oli Andyn muutenkin: avo-SM-hopeaa ja nuorten SM-hopeaa. Melkoista tykitystä eläköitymistä odotellessa! Toko vaihdettiin rally-tokoon, jossa haukkuminen häiritsee suorituksia edelleen. Alokasluokka kuitenkin saatiin suoritettua.

Remun agilityvuosi sujui vanhaan malliin. Nollia ropsahteli, mutta tänä vuonna hylkyjäkin kertyi. Voittoja ei herunut, hyppyserteistä nyt puhumattakaan. SM-kisoissa Remu pääsi finaaliin, joten se tavoite lopultakin täyttyi. Näyttelyt jätettiin väliin kokonaan, ja sillä välin rodusta löytyi se ihkaensimmäinen tuplavalio. Case closed. BH-koe unohdettiin suosiolla.

Suurimmat tappiot koettiin terveyspuolella. Remulla todettiin loppuvuodesta endokardoosi, joten sen (agility)tulevaisuus on suuri kysymysmerkki. Andy kärsi eturauhasvaivoista ja vanhasta tutusta närästyksestä, jotka tosin saatiin näillä näkymin hoidettua hyvin. Pientä ikääntymistä herrassa silti alkaa näkyä, unta riittää tavallistakin enemmän ja pitkillä metsälenkeillä se osoittaa haluttomuutensa selvästi. Andystä onkin tosi vaikea sanoa, onko esimerkiksi lenkkeilyinnottomuudessa kyse luontaisesta laiskuudesta ja mukavuudenhalun lisääntymisestä vai oikeasta vaivasta. Se saattaa vaikuttaa jokseenkin vaivaiselta menomatkalla, mutta kotia kohti käännyttäessä vauhtia ja intoa riittää.

Vahvasti positiivinen uutinen tapahtui jälkeläisrintamalla. Andyn ensimmäinen pentu syntyi kesällä, ja jälkikasvun edesottamuksia on hienoa saada seurata. Toivotamme Kinolle valoisaa tulevaisuutta ja perheelle pitkää pinnaa, jos on pentu isäänsä yhtään tullut...

Daven vuodelle ei ehditty tavoitteita asettaa, mutta kaikki toiveet ovat toistaiseksi täyttyneet. Reippaasta pennusta on kasvanut hieno miehenalku. Daven kanssa käytiin pentutokokurssi ja sen jälkeen agilityharrastus on vienyt mennessään.

Ensi vuodelle toivomme erityisesti terveyttä. Jos sitä riittää, Andyn kanssa pyrimme suorittamaan rally-tokon avoimen luokan kesällä. Agilitysäännöt muuttuvat, ja harkinnassa on Andyn pudottaminen kakkosluokkaan. Siellä olisi hyvä jäähdytellä, ja kun junioriohjaajakin vaihtaa kesällä mannerta, uusvanha ohjaaja voisi kenties uskaltautua kakkosissa kisaamaan... Remu jahtaa voittoja edelleen, terveyden niin salliessa. Toivottavasti kotiSM-kisoissa tulisi onnistuminen, ihan siellä finaalissa asti. Daven kanssa tarkoituksena on aloittaa rally-tokoilu ihan kisamielessä. Alokasluokan suorittaminen voisi olla sopiva tavoite. Agilityssä kisaikä täyttyy syksyllä, mutta tavoitteita ei sen suhteen vielä ole. Jos estevarmuus ei ole kunnossa, kisaamisen ehtii aloittaa myöhemminkin.

Näyttelyihin on tarkoitus välivuoden jälkeen palata ainakin Andyn kanssa - veteraanikehät kutsuvat. Jos Andy malttaa jättää Remun korvat rauhaan, Remukin voi päästä kehässä pyörähtämään.

Agilityohjaajalle toivomme ketteriä jalkoja ja terveyttä myös. Itselleni toivon erityisesti pidempää pinnaa. Koirat olisivat sen ansainneet...

Tällä ilmeellä kohti vuotta 2014.

 

Eläviä kuvia

Muutama Dave-video ennen vuodenvaihteen perinteistä "mitä tuli tehtyä tänä vuonna ja mitä tehdään ensi vuonna" -pläjäystä - olkaa hyvät.

Dave ja uusin intohimo, tennispallo:



Dave agilitykoulutuksessa: