perjantai 26. huhtikuuta 2013

Pienin askelin

Pienin askelin laumamme hitsautuu yhteen. Uusi laumanjäsen on heilauttanut tasapainoa ja ehkä myös erään herkän sielun elämää. Viime viikkojen elämänkoulu on silti selvästi tehnyt hyvää hänen kuninkaalliselle korkeudelleen Remulle, joka on joutunut hakemaan paikkaansa uudestaan ja vähän terästäytymään.

Remun ryhtiliike näkyy esimerkiksi siinä, miten Dave nykyään lähestyy hänen kuninkaallista korkeuttaan. Suora hyökkäys ei käy päinsä (niinkuin Andyn kanssa), vaan mieluiten nuollaan ensin suupieliä ja varovasti läimäistään tassulla selkään. Jos tassunisku on liian kova tai Dave muuten innostuu liikaa, Remu lähettää pikkuriiviön hyvin nopeasti tiehensä. Kaikki liian rajut lähestymisyritykset torpataan, mutta jos on rauhassa ja nätisti, vieressä saa kyllä olla.Yöllä Dave on jopa tavattu Remun vierestä nukkumasta sulassa sovussa!

Vaikka Andy on selvästi Daven sielunkumppani, lenkillä Dave vapaana ollessaan seuraa Remua. Ilmeisesti Remun harkittu välinpitämättömyys nostaa sen arvoa pennun silmissä. Ehkä metsästyskoira myös tunnistaa toisen metsämiehen, kuka tietää? Andyn kanssa sitten leikitäään ja riehutaan. Kas näin:


Pennun sosiaalistaminen on aloitettu tarmokkaasti. Ovet ovat käyneet kotona tiheästi, kun ei-cavalieria ovat tulleet ihmettelemään niin ihmiset kuin tutut koiratkin. Dave on myös osallistunut ensimmäiseen kooikkeri-tapaamiseensa, jossa oli kaksi muutakin 9-viikkoista pentua - velipoika Ego ja tuore tuttavuus Mimmi.



Kukkuu!

Kohta kolmen viikon kokemuksella voin kertoa uteliaille, että Dave on kovan luokan tekijä: nimittäin kova riehumaan, kova haukkumaan ja kova puremaan.Hyvää agilityainesta siis!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti