Touhutorstai

Nimitin torstain Andyn puuhapäiväksi jo etukäteen, ja ikimuistoinen päivä siitä tulikin! Remun siskolle harkittiin sulhasta pitkään ja hartaasti, ja valinta osui lopulta Andyyn. Andyssä viehättivät luonne ja terveys, ja minua puolestani Lempissä se hassu juttu, että se on kuin Remu. Voisin itse ottaa Remun pennun, koska tiedän sen luonteen ja terveyden, mutta höystettynä Andyn ominaisuuksilla tässä saattaa olla kerrassaan lyömätön yhdistelmä! En voinut kieltäytyä, vaikka peräkammarin poikani ovatkin saaneet olleet selibaatissa tähän asti. Minusta jokaisen koiran ei tarvitse lisääntyä, eikä varsinkaan jokaisen cavalierin, mutta tästä aiheesta en voi kirjoittaa lyhyesti blogiin, joten antaa olla (ainakin toistaiseksi).

Juoksuja odotettiin kesäkuulle, ja suurin toiveeni oli, että ne eivät osuisi arvokisoihin (agilityn ja tokon SM-kisat). No eivät osuneet, mutta tärppipäivä nro 1 osui kuitenkin Takkujen agilitykisapäivään.

Asiat tärkeysjärjestykseen, tuumin, ja niin morsio saapui meille tukijoukkoineen torstaina kello 16.30. Viideltä homma oli hoidettu, ja puoli kuudelta tuumasin, että sulhanen on valmis agilitykisoihin.

Illemmalla sitten saatiin vitsailla, että Andylle pitää löytää morsian aina agikisapäiviksi, niin paljon pojassa oli virtaa radalla. Yli neljänkymmen koiran joukosta Andy oli kolmas ja nappasi itselleen toisen agilitysertin - yhtä vaille valio siis! Remukin näytti kisakuntonsa ja oli melkein loppuun asti voitossa kiinni. Lopputuloksissa Remu oli toinen ja luovutti auliisti sertin velipojalle.

Onneksi mukaan sattui kerrankin videokamera, kun jälki on näin hienon näköistä (siis poikien, ei kuvaajan):

Hyppyradalla molemmat hyllyttivät harhautuessaan ahtaasta välistä väärälle radalle. Petrin kolmas kisakoira Mokka sen sijaan selvitti tämän radan hienosti nollalla maaliin ja sijoittui kuudenneksi.

Mokka Takkujen iltakisoissa 30.5. Kuva Jing-Lin Pekkala.

Tyytyväisten sertiposeeraus.