tiistai 19. marraskuuta 2013

Kuinka koikkeri kesytetään?

Pieniä askelia, suuria voittoja.

Alussa Dave ei tullut syliin. Se katseli kauempaa, kun cavalierit kiehnäsivät kyljessä. Jossain vaiheessa se hyppäsi sohvalle ja istuutui eteeni tarkastelemaan minua, mutta poistui, jos kosketin sitä. Sitten se huomasi, että oikeastaan rinnasta rapsuttelu tuntuu hyvältä, joten se saattoi istuskella tovin edessäni ja nauttia rapsutuksista. Kun se kerran nukahti sohvalle viereeni, en uskaltanut hengittääkään, etten vaan karkottaisi sitä matkoihinsa.

Tästä on tultu pitkä matka. ♥
Kun cavalierit tulivat päiväunille sänkyyn, Dave totesi tilanteen makuuhuoneen ovelta ja kipaisi olohuoneen sohvalle nukkumaan. Kerran nostin sen viereeni sänkyyn ja sanoin, että tässä saa nukkua päivällä, päiväpeiton päällä. Se jäi tuijottamaan minua kun nukahdin, kuono käteni päällä. Herätessäni tunnin kuluttua cavalierit olivat tiessään, mutta Dave tuijotti minua edelleen liikahtamatta. En usko, että se oli nukkunut silmänräpäystäkään. Seuraavalla kerralla se kipaisi taas olohuoneen sohvalle nukkumaan, yksin.

Dave oli tasan yhdeksän kuukautta vanha, kun eräänä sateisena, pimeänä syyspäivänä sanoin ääneen, että mennään pojat vähäksi aikaa nukkumaan. Cavalierit jäivät toiseksi, kun Dave hyppäsi sänkyyn ja asettui tyynylle tyytyväisenä. Ja kun heräsin, kaikki kolme tuhisivat lähelläni edelleen.

Mission accomplished - koikkeri kesytetty?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti