Ahne pikku joulupossu

Juhlapyhät ovat semmoisia, että ne saavat Andyn aina innostumaan. Pienestä pitäen se on keppostellut erityisesti pääsiäisenä ja jouluna, lukuisin eri tavoin. Viisas kasvattaja neuvoi jo Andyn pentuaikana kiinnittämään kuusen katosta, joten kuusi meillä ei ole ikinä kaatunut. Viime vuodet ovat muutenkin olleet rauhallisia, joten nyt oli hyvä aika yllättää...

Andyn aika koitti, kun aattona lähdimme viemään kynttilöitä haudoille. Koirakolmikko jäi näennäisen tyynesti kotiin, mutta heti kun ovi sulkeutui, arvaan että pidot alkoivat. Kun kotiuduimme, keittiön pöydälle jääneet suklaarasiat löytyivät lattialta, ja kulhoon jääneet liköörikonvehdit oli joku puuha-petteri syönyt suoraan kulhosta. Tarkempi tutkimus osoitti, että likööriä löytyi myös matolta ja lattioilta, ei ainoastaan keittiön pöydältä.

Kolmikko esitti viatonta, mutta korvat paljastivat syyllisen (jonka kyllä arvasimme jo muutenkin). Andy oli ainoa, jonka korvat olivat tahmean koppuraiset likööristä, ja se myös näytti kaikkein viattomimmalta.


Ihan kiltteinä on oltu!

Davea kiinnosti kinkku huomattavasti
lahjasäkkiä enemmän.

Onneksi konvehdit eivät ole myrkyllisimmästä päästä, niissä kun on melkein vähemmän suklaata kuin täytettä. Pandan kaksikerrosrasiasta meni kolmikon suihin kahta vaille kaikki konvehdit. Plus ne liköörikonvehdit päälle. Andy on ennenkin nähty pöydällä kiipeilemässä, joten todennäköisesti se on ensin syönyt liköörikonvehdit ja pudottanut sitten suklaarasian rikostovereille syötäväksi.

Aatto jatkui pienen siivoustuokion jälkeen normaalisti. Tyhmänä kuitenkin sanoin ääneen, että syödään ensin ja avataan lahjat vasta sitten. Andyhän tunnetusti ymmärtää puhetta, joten emme ehtineet edes astioita siirtää pöydästä astianpesukoneeseen, kun Andy jo löytyi lahjasäkkiä penkomasta.


Nappaan itse oman pakettini täältä jo valmiiksi...

Andy kuitenkin erehtyi paketista, ja vasta kun kääreet oli jo syöty, tajusimme että Nomination-paketti ei kuitenkaan ollut Andylle tarkoitettu.

Ihan sama, anna nyt joku paketti sieltä jo!

Perinteen mukaisesti piti säkistä siis ensin kaivella kärsimättömien koiranpoikien paketit, jotta pääsimme rauhassa jakamaan loput lahjat.

Remu ja Dave olisivat varmasti jaksaneet odottaa omia pakettejaan, mutta Andyllä on oiva taito yllyttää kaikki mukaan yhteiseen härdelliin!



Ihme hössötystä koko joulu...

Rauha maassa - mutta kuinka kauan?

 

Andy on varmasti jouluunsa tyytyväinen muutenkin kuin liköörikonvehtisaaliinsa ansiosta. Palautimme nimittäin lattioille kaikki karvalankamatot. Ja Andyhän toki muisti, mitä niillä pitää tehdä.