perjantai 11. huhtikuuta 2014

Pyjamasankarin vaikea elämä

No nyt se on tehty, Andy on operoitu ja pallit poissa. Ensimmäinen päivä meni niin huuruissa, että koira olisi nukkunut istualleen, jos en olisi välillä asettanut sitä makuulle. Iltaa kohti kuorsaus alkoi kuulostaa tutummalta, ja ruokakin maistui iltasella.

Aamulla Andy kipitti lenkkinsä siinä missä muutkin, nosti koipea monet kerrat ja oli ilmeisen tyytyväinen päästyään kauluristaan hetkeksi eroon...

Aamuruuan jälkeen pujotin pojalle takaisin puhallettavan pehmokaulurin, jota se koko yön oli kiltisti pitänyt. Jossain vaiheessa aamutoimiani havahduin siihen, että kauluri on yksikseen lattialla eikä koiraa näy missään. Kiireesti palautin kaulurin takaisin, ja suljin sen nyt entistä huolellisemmin ja tiukemmin. Hampaita pestessä ajattelin kuitenkin käydä varmistamassa tilanteen, ja kas, kauluri oli taas yksikseen lattialla. Nyt pujotin kaulurin lenkeistä kaulapantaan, ja olin oikein tyytyväinen itseeni - kyllä hätä keinot keksii.

Olin ehtinyt bussiin, kun puhelin soi ja jälkikasvu raportoi, että Andy seikkailee kotona ilman kauluriaan. Se oli pehmokaulurin tarun loppu. Andy sai päähänsä Davelta jääneen kovan muovikaulurin, ja mies ohjeistukseksi käydä hakemassa kirpparilta vauvan bodyja.

Vaikka kastroinnista toipuminen kävisikin joutuisasti, Andyn agilityura alkaa olla ehtoopuolella. Lonkkakuvissa näkyi nivelrikkoa, joka sekin voi osaltaan olla syypää ajoittaiseen kipuiluun. Kesällä Andy saa todennäköisesti juosta vielä arvokisat, ja sitten sen ura on paketissa. Hyvin ansaittu vapaaherran elämä odottaa kaikkine etuoikeuksineen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti