Aina ei tarvita kalliita, erikseen järjestettyjä luonnetestejä. Riittää, kun järjestää koirilleen hyvät, samanlaiset koeolosuhteet, ja sen jälkeen vaan pitää silmänsä auki. Ihan tavallinen kesäinen sattumus antaa hyvää tietoa rakkaiden nelijalkaisten erilaisista temperamenteistä ja reagointitavoista.
Sattuipa kesällä kerran, että päätimme pitkästä aikaa lähteä koirien kanssa melontaseuran saareen. Vain Andy oli aiemmin käynyt saaressa, jonne pitää soutaa mantereelta soutuveneellä.
Venematka meni hyvin, mutta jonkun aikaa saaressa oltuamme Petrin piti lähteä heittämään yhtä saarivierailijaa mantereelle. Minä jäin grillauspaikalle, kunnes kuulin rannalta haukuntaa. Päätin käydä tarkistamassa tilanteen, mutta rannalta löytyi vain Andy, joka äänekkäästi haukkui loittonevan veneen perään. Davesta ja Remusta ei näkynyt jälkeäkään.
Huutelin hukassa olevia, ja vähän ajan päästä lähipusikosta alkoi kuulua pientä vinkumista. Hetken päästä Dave ilmaantui pusikosta itseään ravistellen.
Mutta missä oli Remu? Huhuilu ei tuottanut tulosta, joten jäin huolestuneena odottamaan veneen paluuta. Kun vene oli jo rannan tuntumassa, musta koira loikkasi veteen ja ui tyynesti rantaan.
Mitä oli tapahtunut?
Andy jäi huolestuneena haukkumaan rannalle, mutta kun se ei osannut ratkaista käsillä olevaa ongelmaa, se jäi odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Se onkin luonteeltaan helposti huolestuva, mutta äärimmäisen harkitseva. Siitä Andy ei pidä, jos lauma hajaantuu. Andy on todellinen vahtikoira.
Dave siirtyi nopeasti pusikon suojiin tarkkailemaan tilannetta. Sieltä se näki kaiken, mutta kukaan ei nähnyt sitä. Dave onkin aina ennenkaikkea varovainen: aina on parempi ensin katsoa kuin katua!
Remu sen sijaan toimi tapojensa mukaan ennenkuin se ehti ajatella ensimmäistäkään ajatusta. Se hyppäsi veteen ja lähti uimaan veneen perässä. Kun veneessä huomattiin ettei se aio kääntyä takaisin, se oli pakko nostaa kesken matkan veneeseen. Remuhan ei tunnetusti hötkyile. Sitä eivät stressaa uudet ja oudot tilanteet, vaan se nauttii elämästään kaikin mahdollisin tavoin.
Sattuipa kesällä kerran, että päätimme pitkästä aikaa lähteä koirien kanssa melontaseuran saareen. Vain Andy oli aiemmin käynyt saaressa, jonne pitää soutaa mantereelta soutuveneellä.
Venematka meni hyvin, mutta jonkun aikaa saaressa oltuamme Petrin piti lähteä heittämään yhtä saarivierailijaa mantereelle. Minä jäin grillauspaikalle, kunnes kuulin rannalta haukuntaa. Päätin käydä tarkistamassa tilanteen, mutta rannalta löytyi vain Andy, joka äänekkäästi haukkui loittonevan veneen perään. Davesta ja Remusta ei näkynyt jälkeäkään.
Huutelin hukassa olevia, ja vähän ajan päästä lähipusikosta alkoi kuulua pientä vinkumista. Hetken päästä Dave ilmaantui pusikosta itseään ravistellen.
Mutta missä oli Remu? Huhuilu ei tuottanut tulosta, joten jäin huolestuneena odottamaan veneen paluuta. Kun vene oli jo rannan tuntumassa, musta koira loikkasi veteen ja ui tyynesti rantaan.
Mitä oli tapahtunut?
Andy jäi huolestuneena haukkumaan rannalle, mutta kun se ei osannut ratkaista käsillä olevaa ongelmaa, se jäi odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Se onkin luonteeltaan helposti huolestuva, mutta äärimmäisen harkitseva. Siitä Andy ei pidä, jos lauma hajaantuu. Andy on todellinen vahtikoira.
Dave siirtyi nopeasti pusikon suojiin tarkkailemaan tilannetta. Sieltä se näki kaiken, mutta kukaan ei nähnyt sitä. Dave onkin aina ennenkaikkea varovainen: aina on parempi ensin katsoa kuin katua!
Remu sen sijaan toimi tapojensa mukaan ennenkuin se ehti ajatella ensimmäistäkään ajatusta. Se hyppäsi veteen ja lähti uimaan veneen perässä. Kun veneessä huomattiin ettei se aio kääntyä takaisin, se oli pakko nostaa kesken matkan veneeseen. Remuhan ei tunnetusti hötkyile. Sitä eivät stressaa uudet ja oudot tilanteet, vaan se nauttii elämästään kaikin mahdollisin tavoin.
 |
| Mullekin sitä makkaraa, kiitos! Uidessa tuli nälkä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti