Vuoden yhteisen treenaamisen jälkeen tuli aika ilmoittautua virallisiin kisoihin. Loppuvuodesta Sagiin lähti anomus Remun tipauttamisesta 3-luokasta kakkosiin, ja tammikuussa TamSKilla oli sopivasti kakkosten kisat. Sinne siis!
Jännitys pysyi kohtuullisella tasolla, ja itse kisapäivä sujui paremmin kuin hyvin. Etukäteen olin asettanut tavoitteeksi, että saisimme edes joitakin sujuvia pätkiä - tulostavoitteita ei ollut. Toiveena oli myös ratojen muistaminen, koska koen sen aloittelevana agilitaajana lähestulkoon suurimmaksi haasteeksi. Onneksi kisajärjestys oli maksit - medit - minit, joten ehdin todellakin painaa radat mieleeni.
Ensimmäisellä radalla oli muutama haastava kohta, ja niinhän siinä kävi, että en ehtinyt ohjaamaan Remua jokaiselle esteelle. Se irtosi selkäni takaa putkeen ja yhdelle takaakierrolle tulin myös ihan liian myöhässä, joten Remu teki hypyn väärinpäin. Hyppyrata oli sikäli meille helpompi, että siellä oli vähän enemmän kiemuroita, joten ehdin esteille paremmin. Hypäriltä tulikin nolla ja hienosti toinen sija. Ei pöllömpi aloitus! Tuloksella tuli myös varmistettua osallistumisoikeus ensi kesän paragilityn SM-kisoihin. Kisat tosin käydään niin kaukana, että saattavat jäädä väliin...
Dave kisasi Petrin kanssa medeissä ja tavoitteli viimeistä kakkosten aginollaa. Sitä ei tullut, kun toiseksi viimeisellä esteellä Dave juoksi keinusta ohi. Vitosella pari sijoittui kolmanneksi. Keinulla on ollut ongelmia sen jälkeen, kun Dave kerran treeneissä vapautti itse itsensä keinun kontaktilta, ja ilmeisesti huomasi Petristä, että se e ollutkaan hyvä juttu. Koikkerit ovat kovin herkkähipiäisiä...
Hyppyradalla pari tykitti normaaliin tyyliin, ja voitti radan melkein vitosen etenemällä. Viimeisen nousunollan haku jatkuu. Keinukooma täytyy kuitenkin selättää ensin.
Jännitys pysyi kohtuullisella tasolla, ja itse kisapäivä sujui paremmin kuin hyvin. Etukäteen olin asettanut tavoitteeksi, että saisimme edes joitakin sujuvia pätkiä - tulostavoitteita ei ollut. Toiveena oli myös ratojen muistaminen, koska koen sen aloittelevana agilitaajana lähestulkoon suurimmaksi haasteeksi. Onneksi kisajärjestys oli maksit - medit - minit, joten ehdin todellakin painaa radat mieleeni.Ensimmäisellä radalla oli muutama haastava kohta, ja niinhän siinä kävi, että en ehtinyt ohjaamaan Remua jokaiselle esteelle. Se irtosi selkäni takaa putkeen ja yhdelle takaakierrolle tulin myös ihan liian myöhässä, joten Remu teki hypyn väärinpäin. Hyppyrata oli sikäli meille helpompi, että siellä oli vähän enemmän kiemuroita, joten ehdin esteille paremmin. Hypäriltä tulikin nolla ja hienosti toinen sija. Ei pöllömpi aloitus! Tuloksella tuli myös varmistettua osallistumisoikeus ensi kesän paragilityn SM-kisoihin. Kisat tosin käydään niin kaukana, että saattavat jäädä väliin...
Dave kisasi Petrin kanssa medeissä ja tavoitteli viimeistä kakkosten aginollaa. Sitä ei tullut, kun toiseksi viimeisellä esteellä Dave juoksi keinusta ohi. Vitosella pari sijoittui kolmanneksi. Keinulla on ollut ongelmia sen jälkeen, kun Dave kerran treeneissä vapautti itse itsensä keinun kontaktilta, ja ilmeisesti huomasi Petristä, että se e ollutkaan hyvä juttu. Koikkerit ovat kovin herkkähipiäisiä...
Hyppyradalla pari tykitti normaaliin tyyliin, ja voitti radan melkein vitosen etenemällä. Viimeisen nousunollan haku jatkuu. Keinukooma täytyy kuitenkin selättää ensin.
Agiradan hyl - Hanne ja Remu.
Hyppynolla, sijoitus 2.
Petrin ja Daven hyppärivoitto.
Petri ja Dave agiradalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti