En muista, koska olisin mennyt yhtä hyvin valmistautuneena tokokokeeseen. Olin päättänyt hakea sen avoimen ykkösen, ja treenasimme Andyn kanssa liikkeitä osina, pieniä juttuja hioen. Perjantaina oli vielä kisatreeni, joka sujui varsin mallikkaasti. Hyppy vielä tökki, mutta sain senkin kuntoon illan ja aamun aikana. Ja ei kun kokeeseen...
Olimme tallilla puolitoista tuntia ennen avoimen luokan alkua, ja teimme pitkän kävelylenkin. Sitten siirryimme sisälle rauhoittumaan, mikä oli Andylle vähän työlästä, mutta onnistui kuitenkin ennen paikkamakuuta. Tästä täysi kymppi.
Oma vuoromme taisi olla neljäntenä, ja sain Andyn ihan älyttömän hyvään vireeseen. Se oli supertäpäkkä, ja olin varma, että kilpailunumeromme 10 oli enne. Joku katselija ihasteli vielä Andyä ennen omaa vuoroamme: ihanan innokas tokoilija.
Astelimme kehään itsevarmoina, valmiina toimintaan. Ja puuh - kun ensimmäinen seuraa-käsky kuului, Andy nosti nenänsä ja lähti seuraamaan hajua. Koko pakka hajosi, ja Andy seurasi nenäänsä lähes koko kokeen ajan. Mikä siellä tuoksui, en tiedä, mutta arvatkaapa ottiko päähän? Andyn keskittyminen hajosi niissäkin liikkeissä, mitkä ovat olleet satavarmoja. Vain viimeisenä suoritettu hyppy sujui niinkuin pitikin, siitä kymppi. Muuten tuomarisetä oli kiltillä päällä ja antoi vain kaksi nollaa. Itse olisin antanut nollan jo siitä ensimmäisestä seuraamisesta...
Pisteitä 119 ja 3-tulos. Vielä yksi yritys tänä syksynä, ja luulen että tokouramme alkaa olla paketissa. Kun onnistumisia ei tule kokeissa, niissä ei todellakaan ole kiva käydä. "Kyllä se kotona osaa" on typerin fraasi mitä ikinä olen kuullut.
Olimme tallilla puolitoista tuntia ennen avoimen luokan alkua, ja teimme pitkän kävelylenkin. Sitten siirryimme sisälle rauhoittumaan, mikä oli Andylle vähän työlästä, mutta onnistui kuitenkin ennen paikkamakuuta. Tästä täysi kymppi.
Oma vuoromme taisi olla neljäntenä, ja sain Andyn ihan älyttömän hyvään vireeseen. Se oli supertäpäkkä, ja olin varma, että kilpailunumeromme 10 oli enne. Joku katselija ihasteli vielä Andyä ennen omaa vuoroamme: ihanan innokas tokoilija.
Astelimme kehään itsevarmoina, valmiina toimintaan. Ja puuh - kun ensimmäinen seuraa-käsky kuului, Andy nosti nenänsä ja lähti seuraamaan hajua. Koko pakka hajosi, ja Andy seurasi nenäänsä lähes koko kokeen ajan. Mikä siellä tuoksui, en tiedä, mutta arvatkaapa ottiko päähän? Andyn keskittyminen hajosi niissäkin liikkeissä, mitkä ovat olleet satavarmoja. Vain viimeisenä suoritettu hyppy sujui niinkuin pitikin, siitä kymppi. Muuten tuomarisetä oli kiltillä päällä ja antoi vain kaksi nollaa. Itse olisin antanut nollan jo siitä ensimmäisestä seuraamisesta...
Pisteitä 119 ja 3-tulos. Vielä yksi yritys tänä syksynä, ja luulen että tokouramme alkaa olla paketissa. Kun onnistumisia ei tule kokeissa, niissä ei todellakaan ole kiva käydä. "Kyllä se kotona osaa" on typerin fraasi mitä ikinä olen kuullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti