tiistai 10. kesäkuuta 2014

Maailman laiskin treenaaja

Tunnustan, olen varmaan maailman laiskin treenaaja. Todennäköisesti siksi ilmoittaudun aina välillä kisoihin, koska sitten on ihan pakko. Andyn kohdalla treenaamattomuudesta on tullut jo tapa - joskus ja jouluna ja ennen kisoja. Niin ja valkkuryhmän treeneissä. Olen perustellut tätä itselleni sillä, että koira ei kestä toistoja. Ja Andy oikeasti väsähtää ja kyllästyy helposti. Enkä toisaalta tahdo nostaa sen kierroksia nollasta tuhanteen liian usein, ettei se stressaannu.

Onneksi rally-tokon valkkuryhmässä on nyt sellaisia päällepäsmäreitä, jotka laittavat tällaisetkin laiskurit kuriin. No en aio sentään ruveta joka päivä treenaamaan, joku roti sentään... Sen sijaan voisin ryhdistäytyä ja miettiä Andyn kehityskohteita. Kummasti asiat menevät päässä sekaisin, kun treenaa kahden vähän eritasoisen koiran kanssa.

Daven kanssa on tullut nyt treenailtua jopa kotona, kisat nimittäin ovat jo parin viikon päästä. Makuuhuoneessa on peruuteltu sängyn ja kaapin välissä, ja yhden onnistuneen seisomistreenin jälkeen on jouduttu palaamaan takaisin istu-maahan ja seiso-maahan -treeneihin. Kummasti alkoi koikkeripoika tarjota kaikkeen seisomista, jos palkan tosiaan voi saada niinkin helposti! Ohjatusti treenaamme nyt kesällä kerran viikossa.

Daven vahvuutena on takapään käyttö, se pyörii hienosti paikallaan molempiin suuntiin ja toimii hyvin hienovaraisilla kädenliikkeillä. Viime aikoina Daven motivaation kanssa on joutunut vähän työskentelemään. Junnumurkku on keksinyt, ettei aina tarvitse tehdä mitä emäntä haluaa.Silloin se ottaa etäisyyttä ja alkaa hidastella.

Andy on helposti ohjattavissa äänellä, ja onneksi äänenkäyttö onkin sallittua rally-tokossa. Itse vaan unohdun monesti tunkemaan sille namia suuhun ja unohdan äänellä palkkaamisen. Tätä täytyy taas muistaa treenata.

Valkkuryhmässä treenataan joka toinen kerta rataa Tallilla ja joka toinen kerta tekniikkaa vaihtelevissa paikoissa.
Tässä on vuorossa Hakametsä. Lämmin kesäilta vähän hyydytti karvaisia.


Daven alokasluokan kisadebyytti ja Andyn avoin esiintyminen tapahtuvat TamSKin ekoissa virallisissa rally-tokokisoissa 28.6. Vielä on siis aikaa korjata virheitä, vahvistaa opittua (ja hankkia uusia ongelmia)...

Sitä ennen juostaan agilityn SM-kisat. Saapa nähdä, jäävätkö nämä veteraanin viimeisiksi arvokisoiksi. Nyt neljännellä kerralla Andyllä on kunnia toimia Cavalieryhdistyksen kautta aikojen ensimmäisen SM-joukkueen ankkurina. Remu ei mahtunut tänä vuonna TamSKin joukkueeseen, joten sekin edustaa tänä vuonna kirjainhirviöyhdistelmällä SCKCSY ry.

Viime vuoden ässämmissä tavoitteet toteutuivat, kun molemmat pojat juoksivat yksilöissä finaaliin ja Andy jopa sijoittui kahdenkympin sakkiin. Avoimissa potti sitten räjähti, kun Andy voitti hopeaa. Tälle vuodelle voisi ehkä toivoa onnistumista myös Remulle, ihan siellä finaalissa asti. Joukkuekisaan ei arvaa tavoitteita asettaa, siellä yllätykset ovat aina mahdollisia, niin kuin Remun ensimmäisistä arvokisoista aikanaan tuoma hopea osoittaa. Jännä viikonloppu tulossa joka tapauksessa, kävi miten kävi!

Tästä hopeajuhlasta on jo kolme vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti