torstai 28. tammikuuta 2016

Operaatio palkintopöydän putsaus

Vuoden yhteisen treenaamisen jälkeen tuli aika ilmoittautua virallisiin kisoihin. Loppuvuodesta Sagiin lähti anomus Remun tipauttamisesta 3-luokasta kakkosiin, ja tammikuussa TamSKilla oli sopivasti kakkosten kisat. Sinne siis!

Jännitys pysyi kohtuullisella tasolla, ja itse kisapäivä sujui paremmin kuin hyvin. Etukäteen olin asettanut tavoitteeksi, että saisimme edes joitakin sujuvia pätkiä - tulostavoitteita ei ollut. Toiveena oli myös ratojen muistaminen, koska koen sen aloittelevana agilitaajana lähestulkoon suurimmaksi haasteeksi. Onneksi kisajärjestys oli maksit - medit - minit, joten ehdin todellakin painaa radat mieleeni.

Ensimmäisellä radalla oli muutama haastava kohta, ja niinhän siinä kävi, että en ehtinyt ohjaamaan Remua jokaiselle esteelle. Se irtosi selkäni takaa putkeen ja yhdelle takaakierrolle tulin myös ihan liian myöhässä, joten Remu teki hypyn väärinpäin. Hyppyrata oli sikäli meille helpompi, että siellä oli vähän enemmän kiemuroita, joten ehdin esteille paremmin. Hypäriltä tulikin nolla ja hienosti toinen sija. Ei pöllömpi aloitus! Tuloksella tuli myös varmistettua osallistumisoikeus ensi kesän paragilityn SM-kisoihin. Kisat tosin käydään niin kaukana, että saattavat jäädä väliin...

Dave kisasi Petrin kanssa medeissä ja tavoitteli viimeistä kakkosten aginollaa. Sitä ei tullut, kun toiseksi viimeisellä esteellä Dave juoksi keinusta ohi. Vitosella pari sijoittui kolmanneksi. Keinulla on ollut ongelmia sen jälkeen, kun Dave kerran treeneissä vapautti itse itsensä keinun kontaktilta, ja ilmeisesti huomasi Petristä, että se e ollutkaan hyvä juttu. Koikkerit ovat kovin herkkähipiäisiä...

Hyppyradalla pari tykitti normaaliin tyyliin, ja voitti radan melkein vitosen etenemällä. Viimeisen nousunollan haku jatkuu. Keinukooma täytyy kuitenkin selättää ensin.

Agiradan hyl - Hanne ja Remu.

Hyppynolla, sijoitus 2.

Petrin ja Daven hyppärivoitto.

Petri ja Dave agiradalla.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Menneen vuoden satoa

Osaakohan viime vuodesta paljon muuta sanoa, kuin että se kului nopeasti?

Andy ei enää kisannut agilityssä, ja rally-tokossakin otettiin vain kaksi starttia. Ekasta voittajaluokan virallisesta radasta tuli 0 (54/100), mutta toisesta sitten voitto pistein 80/100. Hyvä vire jäi ohjaajan loukkaantumisen jälkeen hyödyntämättä, ja talvikaudella ei Andyn lonkkien takia oikein kannata kisata.

Remu kisasi agilityssä enää vain 17 starttia, joista lähes puolet eli 8 oli 0-tuloksia. Nollaratojen etenemät ovat tippumaan päin, nyt keskiarvoksi tuli 3,8 m/s. Hylkäyksiä tuli 3, ja palkintopallisijoja ei yhtään. Cavaliermestaruuskisoissa Remu oli kolmas.

Daven agiura jatkui nousujohteisesti. Startteja yhteensä 38, joista 10 nollaa ja näistä vielä 8 voittoa. Yhteensä koko vuonna Dave voitti 12 kisaa. Nollaratojen keskiarvoetenemä on 4,7 m/s. Hylkäyksiä tuli 12 (31,6 %). Ykkösistä Dave siirtyi lopulta 37 radan jälkeen kakkosiin 25.10, kun puomin kontaktit syksyllä vaihdettiin juoksareista pysäytyksiin.

Rally-tokossa Dave kisasi vain kerran, ja ensimmäisestä AVO-luokan radasta tuli 0 (53/100). Tästä lannistuneena jätimme avoimen luokan hamaan tulevaisuuteen. Näyttelyyn vein Daven kerran, ja yllättäen sieltä toimme kotiin SERTin ja VSP-tittelin.

Perinteiseen tyyliin täytyy vielä tarkistaa miten saavutimme vuoden vaihteessa asetetut tavoitteet:

Terveyttä. Ihan jokaiselle. Koirilla ei muistaakseni ollut männävuonna mitään isompaa, mutta itse kaaduin pyörällä elokuussa ja mursin kyynärpääni. Rally-tokon kisakausi jäi pahasti kesken... Davelle tehtiin terveystarkastukset alkuvuodesta, ja priimaa pukkasi: sydän, silmät, polvet, kyynärät, selkä. Kaikki parasta mahdollista. Kävimme myös MH-luonnekuvauksessa, jossa Dave todettiin hyvin tasapainoiseksi ja selväpäiseksi koikkeriksi.

Jos mahdollista, Andyn kanssa olisi kesällä kiva päästä pyörähtämään rally-tokon voittajaluokassa. Kahdesti ehdimme kisata, ja yksi ikimuistoisimmista hetkistä meidän kisaurallamme on voittajaluokan voitto! Edelleen lämmittää kovasti mieltä.

Remulle toivon edelleen hyviä agikisoja. Nykyinen harva treenitahti (kerran kuussa) ja harvempi kisaaminen näyttää tekevän hyvää sen motivaatiolle. Remu kisaa edelleen, joskin vauhti alkaa vähän hidastua. Edelleen se rrrrrrrakastaa agilityä ja treenejä.

Daven kanssa treenataan taas kevätkausi ohjatusti rally-tokoa, joten ainakin avoin luokka pitäisi tänä vuonna saada suoritettua. Daven motivaatiota etsittiin pitkään ja hartaasti, ja juuri kun se oli löytymäisillään, kaatosadekisa toi vanhan jumituksen takaisin. Loppuvuoden jatkokurssilla sain taas Daveen mukavasti potkua lyhyillä treenipätkillä, mutta kisaamaan ei toistaiseksi ole kiire. Avoimesta luokasta ei siis ole yhtään tulosta.

Daven kontaktit kuntoon ja agiradoille kisaamaan. Alkuvuosi takuttiin Daven kontaktien kanssa, mutta kun ne saatiin kuntoon, Dave olikin vuoden päättyessä yhtä nollaa vaille kolmosissa.

Ja vielä oma spesiaalihaaste: ilmoittauduin Remun kanssa mukaan TamSKin paragilityryhmään. Piti ihan hankkia lisenssi ja kaikki! Saas nähdä mitä tämä projekti poikii... Olemme edistyneet mukavasti, ja tarkoitus on korkata kisatkin tänä vuonna. Remu on nyt siiretty takaisin 2-luokkaan, jossa se saa jäähdytellä niin kauan, kuin sydän antaa myöten.