keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Hetki parrasvaloissa

Kahden päivän loman aikana työkaverit järjestivät minulle yllätyksen. TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelmasta oli tullut haastattelupyyntö lemmikkieläinten kuljettamisesta linja-autossa, ja minusta päätettiin välittömästi tehdä Tampereen joukkoliikenteen koiravastaava. Kun kuulin asiasta, päätin heti, että yksin en telkkariin mene, vaan koirista se kiltimpi eli Remu saa luvan lähteä mukaani.

Toimittaja piti ideastani, ja käsikirjoitti jutun uudestaan. Niinpä me tänään reissassimme Remppasen kanssa Tampereen sinisellä bussilla ja ihmettelimme Ella-toyvillakoiraa, joka matkusti rattaissa, ja vieläpä maksamatta! Remu kunnon koirakansalaisena tietenkin maksoi oman matkansa (tai siis henkilökunta huolehti maksupuolesta...)

Otoksia kuvattiin moneen kertaan ja joka ilmansuunnasta. Meitä kehuttiin ammattilaistason esiintyjiksi, ja Remu käyttäytyi kuninkaalliseen tapaansa rauhallisesti ja ylväästi. Toyvillakoiraa se ei halunnut tervehtiä, liekö semmoinen rääpäle oikea koirakaan?!

PS viettää lemmikkieläinviikkoa reilun viikon päästä, kannattaa(kohan) katsoa...

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

11

Esa haastoi meidät. Ja koska Beakin haastoi meidät, kai se on pakko...
Haaste kuuluu:

– Kerro 11 asiaa itsestäsi
– Vastaa haastajan 11 kysymykseen
– Keksi uudet 11 kysymystä
– Haasta 11 bloggaajaa
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Koska harvemmin teen niinkuin käsketään, jätän nuo kaksi viimeistä kohtaa väliin.

Minä

1. Olen 157 senttiä pätkä.
2. Menin Tampereen Vihurin melontakurssille 22 kesää sitten. Olen ollut melonnanopettajani kanssa naimisissa tänä keväänä 19 vuotta.
3. Olen syntynyt Helsingissä, minne maalaiset vanhempani muuttivat Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta.
4. Voisin syödä vähemmän karkkia.
5. Asun omakotitalossa Tampereen kaupungin laidalla.
6. Juoksen unissani.
7. Kädentaidot eivät ole minun juttuni. Ajattelu sujuu paremmin.
8. Elämä yrittää kovasti opettaa minua kärsivälliseksi, huonolla menestyksellä.
9. Käyn talvisin avannossa.
10. Olen vasenkätinen.
11. Olen hirveän iltauninen.

Esan kysymykset:

1. Missä olit tunti sitten?
Kotisohvalla.
 
2. Milloin viimeksi onnistuit?
Yleensä onnistun, kun päätän johonkin ryhtyä, ennemmin tai myöhemmin. Isompi onnistumisen tunne tuli viime viikolla, kun esittelin valtuustosalissa toimialani viestintää kaupungin luottamushenkilöille.

3. Milloin viimeksi koirasi onnistui (tai onnistuivat)?
Viime viikonloppuna Noormarkun agilitykisoissa.

4. Saat 50 euroa. Mitä nyt?
Ei mitään. Pistän lompakkooni, kyllä se sieltä häviää.

5. Mikä tässä maailmassa on kaikkein parasta?
Oma perhe ja koti.

6. Tahdotko?
Ehdottomasti kyllä.

7. Mikä on hauskinta, mitä 30 sekunnissa voi tehdä?
Pulahtaa avantoon. Hauskinta tässä on se, että se tuntuu etukäteen aina yhtä järjettömältä idealta.
 
8. Miksi koirasi on (tai ovat) sen niminen (tai nimisiä) kuin on (tai ovat)?
Andy on Andy, koska sen kennelnimessä on Hanoi Rocks. Remu on Remu, koska Andy on Andy.

9. Miksi koirasi on (tai ovat) sen rotuinen (tai rotuisia) kuin on (tai ovat)?
Lapset päättivät rodun, cavalier oli kuulemma meille sopiva.

10. Nuuhki ilmaa. Miltä haisee?
Koiralta.

11. Kumpi voitti: kissa vai koikkeri?
Epäilen kissaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Nollasadetta auringonpaisteessa

Joskus kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan tai edes vähän omia kotikenttiä kauemmas agilitykisoihin. Sunnuntaina ajeltiin parisen tuntia Porin seudulle Noormarkkuun kahden agiradan perässä. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi, ja tunnelma korkealla - myös paluumatkalla!

Andy aloitti, ja ihme tapahtui! Ensimmäistä kertaa kisahistoriansa aikana se suoritti radan nopeammin kuin Remu. Harmi vaan, että puomin kontakti oli taas kerran törkeä loikkaus. Ilman tätä virhettä Andy olisi ollut toinen ja pokannut agilitysertin. :( Jossittelu on kuitenkin turhaa, kaikki esteet pitää ensin suorittaa oikein.



Remu oli vähän kohmeessa ekalla radalla, mutta teki hienon juoksupuomin ja nollan. Marjo Heinon rata oli kiemurainen ja nollia tuli vähän. Remu oli lopulta toinen, ja ohjaajakin oli tyytyväinen päästessään pitkästä aikaa palkintopallille.



Toisella agilityradalla ohjaaja oli päättänyt pysäyttää Andyn puomin kontaktille vaikka väkisin, mikä ihme kyllä onnistuikin. Pituudesta koirakko tästä johtuen melkein pyyhälsi ohi, mutta jotenkin tämäkin saatiin pelastettua. Nollia tuli ensimmäistä rataa enemmän, joten Andy oli viides. Kaikki SM-nollat ovat nyt kasassa!



Kakkosradalla Remu juoksi jo vähän lujempaa, vaikka meno melkein pysähtyi vitosesteelle, kun ohjausliike tuli selvästi liian aikaisin. Onneksi tästä ei virhettä, taas hieno juoksupuomi ja tuloksena nolla. Sijoitus tällä radalla hienosti kolmas.



Miinuksen puolelle jäivät molemmista starteista Remun varaslähdöt.Varsinkin B-radalla se varasti kunnolla, mikä syö aina vauhtia. Remun kanssa yhteislähdöt toimivatkin yleensä parhaiten, niitä vaan ei aina voi kaikilla radoilla harrastaa. Plussaa Andylle, sen menossa oli taas vanhaa tuttua ruutia! Viimeisimmän ontumisen jälkeen sen selästä löytyi nikamalukko ja jumeja, jotka saatiin auki. Ehkä Andy on ollut enemmän tai vähemmän jumissa, kun meno on ollut vähän tahmeaa. Nyt Andyn vauhtia oli ilo katsella.

Ps. Toivottavasti muistan seuraavalla reissulla jättää pokkarikameran kotiin ja kuvata ihkaoikealla videokameralla, kun sellainenkin kerran löytyy. Uuden kameran videokuvaus on järkyttävän epätarkkaa...

Tässä B-radan kolme parasta.




lauantai 16. maaliskuuta 2013

Paikkamakuu lämpöisellä kotisohvalla

Juuri nyt meidän pitäisi Andyn kanssa olla tokokokeessa Tallilla. Peruin kuitenkin kokeen viime tipassa tuomarivaihdoksen vuoksi, ja kun nyt katson mittarin näyttämää -16 asteen lukemaa, ei harmita yhtään.

Viimeistelyreenit maanantaina menivät hyvin, paitsi että Andyn haukkuminen on taas vähän lisääntynyt. Kokonaan siitä ei ilmeisesti pääse eroon millään, se kun on Andyn tapa osoittaa innostusta lajia kohtaan. Kaikki muut avoimen luokan liikkeet menivät hyvin, jopa nouto päätyi hienosti perusasentoon sivulle, mutta liikkuroituna Andy lähti taas hipsimään luoksetulossa heti perääni. Omatoimireeneissä tätä ei enää tapahdu, joten jotain häiriötä poika ottaa liikkurista tai sitten toimin itse huomaamattani eri tavalla.

Luoksetulon stoppeja on harjoiteltu agilityputken avulla, ja itse luoksetulot on tehty nyt aina suoraan. Yksikin luoksetulon pysäytys itse liikkeessä riittää pudottamaan luoksetulon hiippailuksi seuraavat 50 kertaa. Kokonaista liikettä ei siis voi tehdä kuin kokeessa, ja sen jälkeen on palattava taas suoraan luoksetuloon pitkäksi aikaa.

Kokonaan ilman kisoja ei onneksi tarvitse viikonloppua vietellä. Huomenna molemmat pojat suuntaavat agikisoihin Porin suunnalle Noormarkkuun. Paikasta ei ole kokemusta, mutta halli on kuulemma lämmittämätön. Onneksi iltapäivisin aurinko lämmittää jo melkein plusasteille.

Pakkasella kotisohva houkuttaa.
 

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kolme tapaa jättää nolla tekemättä

Takkujen kisat. Kolme rataa, kaksi agi- ja yksi hyppyrata. Andy kotona potemassa jalkaansa. Remun lähes seitsemässäkymmenessä huiteleva nollaprosentti sai kovan kolauksen, sillä kisakirjaan ei tullut merkintöjä tänään lainkaan.

1. rata: Remu loikkasi puomin kontaktin ja hairahtui väärälle esteelle huolimattomasta ohjauksesta. HYL

2. rata: Hieno puomin juoksukontakti, komeat takaakierrot ja hyvä vauhti. Kaikki hyvin viimeiselle esteelle, josta HYL. See yourself:



3. rata: Hyppyradalla varmaa tekemistä. Ihmetys on suuri, kun kisakirjassa ei luekaan nollaa. Tässä täytyy olla virhe! No ei ole, koirakko on tehnyt yliaikanollan. Piti ihan tarkistaa, milloin näin on viimeksi käynyt. Jos MM-karsintoja ei oteta lukuun, Remu on viimeksi juossut yliaikaisen 0-radan joskus vuonna 2010. Tältä näyttää 3,36:n etenemä:



Toivottavasti tämä oli tilastotappio. Ei aina voi onnistua...