Kolmoset korkattu

Eilen Dave kisasi ensimmäiset kisansa isojen poikien (ja tyttöjen) luokassa. Yhtään ei tarvinnut hävetä: saldona oli ensimmäinen SM-nolla hyppyradalta, yksi vitonen ja yksi oikein hyvä hylky.

 

Hyppynolla.

 

Vitonen A:n loikasta. Dave pyörähtää kyljen kautta ympäri pussista tullessaan, ja rytmi sekoaa.

Hyvä rata putki-A-erotteluun asti...

Lauantaina Dave sai toivottuja vieraita: velipoika Ego, sisko Aia ja siskontyttö Muru poikkesivat juoksuttamassa rokkipoikia. Remulla oli pää ihan sekaisin ihanien tyttöjen kanssa, mutta turhan rajuksi meno ei yltänyt, siitä pitivät napakat koikkeritytöt ihan itse huolen.

Dave nautti nykyään harvinaisesta koikkeriseurasta kaikin siemauksin. Kerrankin oli kavereita, jotka leikkivät samalla tavalla ja jaksoivat juosta metsässä yhtä lujaa!

Vasemmalta Dave, Remu, takana Andy, Aia, Muru ja Ego.

Viikon onnenluku 3

Kolmosesta tuli juuri onnenluku. Keskiviikkona Dave täytti kolme, lauantaina se nousi nollavoitolla agilityn kolmosluokkaan, ja samana päivänä olin itse Remun kanssa kaksi kertaa kolmospallilla. Melkein tuplanolla siis heti toisista kisoista, vähän vaan tuli yliaikaa radoilla. Neljästä startista meillä on nyt kolme palkintosijaa. Ei pöllömpi viikko!

Ja vielä videot kisasuorituksiin:

 

 

Aikuisen ikään

Kolmaskin koiramme on nyt viimeistään aikuinen. Dave täytti tänään 3 vuotta.

Pienestä rohkeasta pennusta tuli ensin epäluuloinen teini, sitten varovainen nuori, ja nyt se on arvonsa tunteva, lempeä ja leikkisä, hellyydenkipeä ja hauska herrasmies. Maailman parhaat asiat ovat omat rakkaat ihmiset, metsä ja agility.

Onnea, maailman paras Dave!

Toinenkin veteraani

Tänään täyttää 8 vuotta jo taloutemme toinen veteraani, Remu Remppanen. Vuosipäivän "kunniaksi" kävimme sydänultrassa, sillä sivuääni 3/6 on kuulunut vuodesta 2013 asti.

Luokitus pysyi edelleen samana, ja positiivista oli, että sydämen virtaukset ovat täysin normaalit. Pientä muutosta oli kuitenkin nähtävissä sekä vasemmassa kammiossa että eteisessä, mutta muutokset olivat niin pieniä, että tarvetta lääkitykselle ei onneksi vieläkään ole. Sen puolesta puhuu tietysti oireettomuuskin. Remu voi ja jaksaa edelleen mainiosti, pieniä mahavaivoja lukuunottamatta.

Kisauramme saa siis edelleen jatkua, mutta sen toki tiedostan, että loppusuoralla ollaan...