Blogi hiljenee

Blogin pitämisessä on tahti harventunut samaa vauhtia kuin into on laimentunut (ja koirat vanhentuneet). Pennun kanssa blogia on järkevääkin pitää, sen avulla on helppo jakaa kuulumisia kasvattajalle ja muille pentuesisarusten omistajille.

Dave on nyt kolme, ja Remu ja Andykin jo veteraaneja. Meillä ei enää tapahdu ihmeitä, olla möllötetään ja joskus harvoin kisaillaan. Ehkä on tullut aika pistää blogi pakettiin.

Poistaa en sivuja kuitenkaan ajatellut, ehkä se into vielä joskus löytyy, ja blogi kaivetaan naftaliinista. Tulossivuja taidan kuitenkin päivitellä jatkossakin, sieltä esim. SM-nollatilanteen seuraaminen käy niin näppärästi.

Kiitos sinulle lukijani mielenkiinnosta. Jatkossa Andyn, Remun ja Daven kuulumisia voi seurailla enemmän Facebookin puolelta.

Koikkeri poikineen. Ollin jälkeläiset tapasivat vappuna Outin agitreenien merkeissä. Davekin käväisi paikalla, vaikkei treeneihin jalkavaivaisena osallistunutkaan. Daven vasemmalla puolella Olli-iskä. (kuva Outi Harju)

Sadetta ja pilvipoutaa

Säätiedotus kertoo Daven keväästä. Parin suht hyvän kolmosten kisan jälkeen alkoi hyllyputki, joka onneksi katkesi lopulta Liedossa. Hyllyjä ehti tulla kuusi peräkkäin, joten eihän tuo nyt niin hirveän pitkä putki lopulta ollut, vaikka siltä vähän tuntuikin.

Liedossa lopulta haaviin jäi Daven eka aginolla Ritva Herralan radalta. Toinenkin oli lähellä, mutta Dave eksyi keppien kakkosväliin. Tästä vitonen, ja hyppyradalta sitten hylkäys. SM-nollia on nyt kasassa kolme, kaksi hyppäriltä ja yksi agiradalta. Päätettiin siis aloittaa operaatio SM-nollien keräys, ettei ihan jäisi viime tippaan.

Mutta mutta. Viime viikonloppuna Dave pinkaisi metsässä rusakon perään ja tuli kolmijalkaisena takaisin. Reiden sisäsyrjästä löytyi vertavuotava mutta pieni haava, joka näyttää parantuneen hyvin. Koira on silti edelleen enempi vähempi kolmijalkainen, ja lauantain kisat lähestyvät kovaa vauhtia.

Nopeaa parantumista toivotaan tietysti ennen kaikkea koiran itsensä takia, SM-nollien keräilyä tehdään sitten kun voidaan.

Ainakin yhdet arvokisat kesään silti mahtuu. Remun kanssa on päätetty lähteä Keminmaalle paragilityn SM-kisoihin. Jännää!

Koikkerista on moneksi

Koikkerista on moneksi! Tässä koulutetaan Suomen ensimmäistä lipputarkastajakoiraa. 
Tampereen joukkoliikenne uutisoi Nysse-koirasta 1.4.2016.

Postia Sagilta

Nolla, vitonen ja hylly

Takkujen kisoissa Daven saldoksi tuli nolla, vitonen ja hylly. Nolla tuli taas hyppyradalta, vitonen A:n kontaktista ja hylly muuten hyvällä agiradalla. Kuin toisinto TamSKin kisoista siis.

Hyppynolla. Aika riitti seitsemänteen sijaan.

Agiradan vitonen. A on pieni ongelma tällä haavaa...

Agiradan HYL.

Kolmoset korkattu

Eilen Dave kisasi ensimmäiset kisansa isojen poikien (ja tyttöjen) luokassa. Yhtään ei tarvinnut hävetä: saldona oli ensimmäinen SM-nolla hyppyradalta, yksi vitonen ja yksi oikein hyvä hylky.

 

Hyppynolla.

 

Vitonen A:n loikasta. Dave pyörähtää kyljen kautta ympäri pussista tullessaan, ja rytmi sekoaa.

Hyvä rata putki-A-erotteluun asti...

Lauantaina Dave sai toivottuja vieraita: velipoika Ego, sisko Aia ja siskontyttö Muru poikkesivat juoksuttamassa rokkipoikia. Remulla oli pää ihan sekaisin ihanien tyttöjen kanssa, mutta turhan rajuksi meno ei yltänyt, siitä pitivät napakat koikkeritytöt ihan itse huolen.

Dave nautti nykyään harvinaisesta koikkeriseurasta kaikin siemauksin. Kerrankin oli kavereita, jotka leikkivät samalla tavalla ja jaksoivat juosta metsässä yhtä lujaa!

Vasemmalta Dave, Remu, takana Andy, Aia, Muru ja Ego.

Viikon onnenluku 3

Kolmosesta tuli juuri onnenluku. Keskiviikkona Dave täytti kolme, lauantaina se nousi nollavoitolla agilityn kolmosluokkaan, ja samana päivänä olin itse Remun kanssa kaksi kertaa kolmospallilla. Melkein tuplanolla siis heti toisista kisoista, vähän vaan tuli yliaikaa radoilla. Neljästä startista meillä on nyt kolme palkintosijaa. Ei pöllömpi viikko!

Ja vielä videot kisasuorituksiin:

 

 

Aikuisen ikään

Kolmaskin koiramme on nyt viimeistään aikuinen. Dave täytti tänään 3 vuotta.

Pienestä rohkeasta pennusta tuli ensin epäluuloinen teini, sitten varovainen nuori, ja nyt se on arvonsa tunteva, lempeä ja leikkisä, hellyydenkipeä ja hauska herrasmies. Maailman parhaat asiat ovat omat rakkaat ihmiset, metsä ja agility.

Onnea, maailman paras Dave!

Toinenkin veteraani

Tänään täyttää 8 vuotta jo taloutemme toinen veteraani, Remu Remppanen. Vuosipäivän "kunniaksi" kävimme sydänultrassa, sillä sivuääni 3/6 on kuulunut vuodesta 2013 asti.

Luokitus pysyi edelleen samana, ja positiivista oli, että sydämen virtaukset ovat täysin normaalit. Pientä muutosta oli kuitenkin nähtävissä sekä vasemmassa kammiossa että eteisessä, mutta muutokset olivat niin pieniä, että tarvetta lääkitykselle ei onneksi vieläkään ole. Sen puolesta puhuu tietysti oireettomuuskin. Remu voi ja jaksaa edelleen mainiosti, pieniä mahavaivoja lukuunottamatta.

Kisauramme saa siis edelleen jatkua, mutta sen toki tiedostan, että loppusuoralla ollaan...

 

 

 

Operaatio palkintopöydän putsaus

Vuoden yhteisen treenaamisen jälkeen tuli aika ilmoittautua virallisiin kisoihin. Loppuvuodesta Sagiin lähti anomus Remun tipauttamisesta 3-luokasta kakkosiin, ja tammikuussa TamSKilla oli sopivasti kakkosten kisat. Sinne siis!

Jännitys pysyi kohtuullisella tasolla, ja itse kisapäivä sujui paremmin kuin hyvin. Etukäteen olin asettanut tavoitteeksi, että saisimme edes joitakin sujuvia pätkiä - tulostavoitteita ei ollut. Toiveena oli myös ratojen muistaminen, koska koen sen aloittelevana agilitaajana lähestulkoon suurimmaksi haasteeksi. Onneksi kisajärjestys oli maksit - medit - minit, joten ehdin todellakin painaa radat mieleeni.

Ensimmäisellä radalla oli muutama haastava kohta, ja niinhän siinä kävi, että en ehtinyt ohjaamaan Remua jokaiselle esteelle. Se irtosi selkäni takaa putkeen ja yhdelle takaakierrolle tulin myös ihan liian myöhässä, joten Remu teki hypyn väärinpäin. Hyppyrata oli sikäli meille helpompi, että siellä oli vähän enemmän kiemuroita, joten ehdin esteille paremmin. Hypäriltä tulikin nolla ja hienosti toinen sija. Ei pöllömpi aloitus! Tuloksella tuli myös varmistettua osallistumisoikeus ensi kesän paragilityn SM-kisoihin. Kisat tosin käydään niin kaukana, että saattavat jäädä väliin...

Dave kisasi Petrin kanssa medeissä ja tavoitteli viimeistä kakkosten aginollaa. Sitä ei tullut, kun toiseksi viimeisellä esteellä Dave juoksi keinusta ohi. Vitosella pari sijoittui kolmanneksi. Keinulla on ollut ongelmia sen jälkeen, kun Dave kerran treeneissä vapautti itse itsensä keinun kontaktilta, ja ilmeisesti huomasi Petristä, että se e ollutkaan hyvä juttu. Koikkerit ovat kovin herkkähipiäisiä...

Hyppyradalla pari tykitti normaaliin tyyliin, ja voitti radan melkein vitosen etenemällä. Viimeisen nousunollan haku jatkuu. Keinukooma täytyy kuitenkin selättää ensin.

Agiradan hyl - Hanne ja Remu.

Hyppynolla, sijoitus 2.

Petrin ja Daven hyppärivoitto.

Petri ja Dave agiradalla.

Menneen vuoden satoa

Osaakohan viime vuodesta paljon muuta sanoa, kuin että se kului nopeasti?

Andy ei enää kisannut agilityssä, ja rally-tokossakin otettiin vain kaksi starttia. Ekasta voittajaluokan virallisesta radasta tuli 0 (54/100), mutta toisesta sitten voitto pistein 80/100. Hyvä vire jäi ohjaajan loukkaantumisen jälkeen hyödyntämättä, ja talvikaudella ei Andyn lonkkien takia oikein kannata kisata.

Remu kisasi agilityssä enää vain 17 starttia, joista lähes puolet eli 8 oli 0-tuloksia. Nollaratojen etenemät ovat tippumaan päin, nyt keskiarvoksi tuli 3,8 m/s. Hylkäyksiä tuli 3, ja palkintopallisijoja ei yhtään. Cavaliermestaruuskisoissa Remu oli kolmas.

Daven agiura jatkui nousujohteisesti. Startteja yhteensä 38, joista 10 nollaa ja näistä vielä 8 voittoa. Yhteensä koko vuonna Dave voitti 12 kisaa. Nollaratojen keskiarvoetenemä on 4,7 m/s. Hylkäyksiä tuli 12 (31,6 %). Ykkösistä Dave siirtyi lopulta 37 radan jälkeen kakkosiin 25.10, kun puomin kontaktit syksyllä vaihdettiin juoksareista pysäytyksiin.

Rally-tokossa Dave kisasi vain kerran, ja ensimmäisestä AVO-luokan radasta tuli 0 (53/100). Tästä lannistuneena jätimme avoimen luokan hamaan tulevaisuuteen. Näyttelyyn vein Daven kerran, ja yllättäen sieltä toimme kotiin SERTin ja VSP-tittelin.

Perinteiseen tyyliin täytyy vielä tarkistaa miten saavutimme vuoden vaihteessa asetetut tavoitteet:

Terveyttä. Ihan jokaiselle. Koirilla ei muistaakseni ollut männävuonna mitään isompaa, mutta itse kaaduin pyörällä elokuussa ja mursin kyynärpääni. Rally-tokon kisakausi jäi pahasti kesken... Davelle tehtiin terveystarkastukset alkuvuodesta, ja priimaa pukkasi: sydän, silmät, polvet, kyynärät, selkä. Kaikki parasta mahdollista. Kävimme myös MH-luonnekuvauksessa, jossa Dave todettiin hyvin tasapainoiseksi ja selväpäiseksi koikkeriksi.

Jos mahdollista, Andyn kanssa olisi kesällä kiva päästä pyörähtämään rally-tokon voittajaluokassa. Kahdesti ehdimme kisata, ja yksi ikimuistoisimmista hetkistä meidän kisaurallamme on voittajaluokan voitto! Edelleen lämmittää kovasti mieltä.

Remulle toivon edelleen hyviä agikisoja. Nykyinen harva treenitahti (kerran kuussa) ja harvempi kisaaminen näyttää tekevän hyvää sen motivaatiolle. Remu kisaa edelleen, joskin vauhti alkaa vähän hidastua. Edelleen se rrrrrrrakastaa agilityä ja treenejä.

Daven kanssa treenataan taas kevätkausi ohjatusti rally-tokoa, joten ainakin avoin luokka pitäisi tänä vuonna saada suoritettua. Daven motivaatiota etsittiin pitkään ja hartaasti, ja juuri kun se oli löytymäisillään, kaatosadekisa toi vanhan jumituksen takaisin. Loppuvuoden jatkokurssilla sain taas Daveen mukavasti potkua lyhyillä treenipätkillä, mutta kisaamaan ei toistaiseksi ole kiire. Avoimesta luokasta ei siis ole yhtään tulosta.

Daven kontaktit kuntoon ja agiradoille kisaamaan. Alkuvuosi takuttiin Daven kontaktien kanssa, mutta kun ne saatiin kuntoon, Dave olikin vuoden päättyessä yhtä nollaa vaille kolmosissa.

Ja vielä oma spesiaalihaaste: ilmoittauduin Remun kanssa mukaan TamSKin paragilityryhmään. Piti ihan hankkia lisenssi ja kaikki! Saas nähdä mitä tämä projekti poikii... Olemme edistyneet mukavasti, ja tarkoitus on korkata kisatkin tänä vuonna. Remu on nyt siiretty takaisin 2-luokkaan, jossa se saa jäähdytellä niin kauan, kuin sydän antaa myöten.