Nollia ja nollia

Tokon SM-kisat ovat nyt onnellisesti takanapäin. Tulos ei päätä huimaa, sillä pyöreä nolla sieltä tuli, mutta siitä huolimatta en jaksa olla hirmuisen pettynyt. Tokojumalat eivät olleet meille myötäisiä, sillä Andy onnistui arvonnassa lunastamaan itselleen neljänneksi viimeisen suoritusvuoron yli sadan koirakon joukossa. Koska tarkempia aikatauluja ei kisajärjestäjiltä saanut, saavuimme Pieksämäelle aamukahdeksaksi, ja Andyn vuoro astella kehään tuli vasta 7,5 tunnin kuluttua.

Päivä oli helteinen, lämpö kipusi 29 asteeseen. Peli tuntui menetetyltä jo ennen aloitustakaan. Helle pehmitti omankin pään niin, että iltapäivällä alkoi jo pyörryttää jännityksestä ja kuumuudesta ja ties vaikka mistä...

Puoli neljältä oli lopulta meidän vuoromme, ja ensimmäisessä kehässä Andy teki parempaa jälkeä kuin vähään aikaan! Seuraamisesta saimme jopa kasin, ja se on paljon se, kun kyseessä on kuitenkin suurin murheenkryynimme. Noutokin oli melkein hieno, palautus tuli taas vähän minne sattui, mutta hienolla laukalla haku ja tuonti. Liikkeestä maahan oli normisettiä.

Ekan kehän jälkeen Andy väsähti, ehkä se on niin tottunut näihin yhden kehän kokeisiin, että luuli homman jo olevan ohi. Toisessa kehässä se jaksoi vielä tehdä aivan superin luoksetulon pysäytyksen - pisteet 9,5! Liikkeestä seisominen antoi ensimmäiset merkit haluttomuudesta, ja kaukokäskyissä Andy pisti pillit pussiin. Se katsoi tiukasti sivulle koko ajan ja kieltäytyi yhteistyöstä. Sen jälkeen tulikin enää pelkkää nollaa. Kolmannen kehän paikkamakuu kruunasi kaiken: Andy istua nökötti toistuvista maahan-käskyistä huolimatta: oikein kuulin sen sanovan takaisin "enkä mene". Kolmannen käskyn jälkeen autoin sen kädellä makuulle, ja kolmen minuutin jälkeen en enää saanut sitä takaisin istumaan. :) Niin oli herra kaikkensa antanut.

Joukkueemme ei sijoittunut lähelle kärkeä, vaikka aloluokan Katri ja Tao sijoittuvat hienosti luokassaan peräti viidenneksi! Tuloslistaa lukiessa saatoin lohduttautua sillä, että tuli siellä nollaa monille meitä hienommillekin koirille, ihan EVL-luokkaa myöten.

Seuraavana päivänä Andy sai huilata, ja Petri lähti Remun ja Mokan kanssa kisaamaan Eteläpuistoon. Molemmat tekivät yhdet nollat hyvin sijoituksin, ja Mokka jopa nappasi agiradalta ensimmäisen SERT-A:n. Aika hyvin parilta, jonka yhteistyö rajoittuu käytännössä pelkästään kisoihin.

Toivon mukaan videopätkiä myös tokokokeesta on tulossa, kunhan ihmiset ehtivät purkaa kameroitaan. Remun ja Mokan agikisat kuvasi Suvi:

Remun hyppis.

 

Remu agirata.

Mokan sertirata.

Touhutorstai

Nimitin torstain Andyn puuhapäiväksi jo etukäteen, ja ikimuistoinen päivä siitä tulikin! Remun siskolle harkittiin sulhasta pitkään ja hartaasti, ja valinta osui lopulta Andyyn. Andyssä viehättivät luonne ja terveys, ja minua puolestani Lempissä se hassu juttu, että se on kuin Remu. Voisin itse ottaa Remun pennun, koska tiedän sen luonteen ja terveyden, mutta höystettynä Andyn ominaisuuksilla tässä saattaa olla kerrassaan lyömätön yhdistelmä! En voinut kieltäytyä, vaikka peräkammarin poikani ovatkin saaneet olleet selibaatissa tähän asti. Minusta jokaisen koiran ei tarvitse lisääntyä, eikä varsinkaan jokaisen cavalierin, mutta tästä aiheesta en voi kirjoittaa lyhyesti blogiin, joten antaa olla (ainakin toistaiseksi).

Juoksuja odotettiin kesäkuulle, ja suurin toiveeni oli, että ne eivät osuisi arvokisoihin (agilityn ja tokon SM-kisat). No eivät osuneet, mutta tärppipäivä nro 1 osui kuitenkin Takkujen agilitykisapäivään.

Asiat tärkeysjärjestykseen, tuumin, ja niin morsio saapui meille tukijoukkoineen torstaina kello 16.30. Viideltä homma oli hoidettu, ja puoli kuudelta tuumasin, että sulhanen on valmis agilitykisoihin.

Illemmalla sitten saatiin vitsailla, että Andylle pitää löytää morsian aina agikisapäiviksi, niin paljon pojassa oli virtaa radalla. Yli neljänkymmen koiran joukosta Andy oli kolmas ja nappasi itselleen toisen agilitysertin - yhtä vaille valio siis! Remukin näytti kisakuntonsa ja oli melkein loppuun asti voitossa kiinni. Lopputuloksissa Remu oli toinen ja luovutti auliisti sertin velipojalle.

Onneksi mukaan sattui kerrankin videokamera, kun jälki on näin hienon näköistä (siis poikien, ei kuvaajan):

Hyppyradalla molemmat hyllyttivät harhautuessaan ahtaasta välistä väärälle radalle. Petrin kolmas kisakoira Mokka sen sijaan selvitti tämän radan hienosti nollalla maaliin ja sijoittui kuudenneksi.

Mokka Takkujen iltakisoissa 30.5. Kuva Jing-Lin Pekkala.

Tyytyväisten sertiposeeraus.

Nollakone!

On se, Petri nimittäin. Ajatelkaa nyt. Ei edes treenaa Mokan kanssa, mutta tuplanolla tuli tänään Janakkalasta.

A-radalta 10 vp, ja tämä olisi ollut se nopein rata. Ohjaajan kommentti: flunssa painoi niin, että olo oli se Haminan kaupunki. Tästä tyhmä virhe ja Mokalle kielto. Hyppäsi myös A:n kontaktin. Miinusta tuli ajassa 5,78.

B-radalta nolla -4.01 ja sijoitus 10.

C-radalta eli hyppyradalta nolla -2,25 ja sijoitus 15.

Yhtä aginollaa vaille on Mokka SM-kisoja ajatellen. Andy samoin, mutta eiköhän tämä vaje ehdi korjaantua ennen kesää.