Perjantaina puhelin piippasi. "Andylle olisi paikka rally-tokokisaan sunnuntaille, jos vielä kiinnostaa." Neljänneltä varasijalta, kuka olisi uskonut? Mielessä vilisi hyviä syitä, miksi emme halua kisaamaan. Ei me olla treenattu. Ei me osata läheskään kaikkea. Viikonloppuna olis kiva tehdä muutakin. Kiltisti naputtelin kuitenkin, että otamme paikan vastaan. Mennään sitten treenaamaan voittajaluokkaa, ajattelin.
Lauantaina muistuttelin Andylle joitakin voittajaluokan juttuja omassa pihassa, ja kaikki sujui hienosti. Sunnuntaina päivä oli lämmin, ja menomatkalla alkoi ikävästi jännittää. Päätin keskittää kaikki ajatukseni siihen, että Andy on jo 9-vuotias, ja saan olla onnellinen, että voimme vielä luoda yhteisiä muistoja. "Saan vielä kisata Andyn kanssa", hoin itsekseni koko menomatkan, ja pakotin vielä hymyn huulille.
Jotenkin psyykkaus varmasti auttoi, koska itse kisassa olin niin rento kuin vain osaan. Kisapaikka oli kuuma halli, joka vei muista koirista mehut kokonaan, mutta taittoi vain terän Andyn suurimmasta meuhkaamisesta. Andylläkin oli kuuma ja se läähätti kovasti radalle mentäessä, mutta hyvin se jaksoi koko radan. Pientä andymäistä haahuilua siellä täällä, mutta mukana se tuli hienosti, teki mitä osasi, ja huom: se ei haukkunut kuin muutaman yksittäisen kerran (eikä saatu yhtään haukkuvähennystä!!!).
Rata oli meille sopiva: ei juoksua, mistä Andy aina innostuu niin että lähtee lapasesta. Ei hidasta käyntiä, mistä Andy yleensä hermostuu niin että lähtee lapasesta. Ei hyppyä, mistä Andy yleensä innostuu niin että lähtee lapasesta. Paljon puolenvaihtoja ja pyörähdyksiä joka suuntiin, joissa Andy entisenä agilitykoirana selviytyy helposti. Ehkä jännittävin kohta oli käytösruudun 2 minuutin istuminen, koska pelkäsin Andyn lysähtävän makuuasentoon huilaamaan hetkenä minä hyvänsä, sen verran vierestä kuului läähätystä. Kiltisti se kuitenkin istui täyden ajan, kun välillä muistuttelin että nyt istutaan.
Tuloslistaan ilmestyi hetken päästä pisteet 80/100, eli ensimmäinen hyväksytty tulos voittajaluokasta oli tosiasia! Luokan jälkeen selvisi vielä sekin, että nollia tuli useita ja Andy oli koko luokan paras! Tämä tosin kertoi lähinnä luokan huonosta tasosta, mutta kiva se oli silti tuulettaa ykköspallilla.
Lauantaina muistuttelin Andylle joitakin voittajaluokan juttuja omassa pihassa, ja kaikki sujui hienosti. Sunnuntaina päivä oli lämmin, ja menomatkalla alkoi ikävästi jännittää. Päätin keskittää kaikki ajatukseni siihen, että Andy on jo 9-vuotias, ja saan olla onnellinen, että voimme vielä luoda yhteisiä muistoja. "Saan vielä kisata Andyn kanssa", hoin itsekseni koko menomatkan, ja pakotin vielä hymyn huulille.
Jotenkin psyykkaus varmasti auttoi, koska itse kisassa olin niin rento kuin vain osaan. Kisapaikka oli kuuma halli, joka vei muista koirista mehut kokonaan, mutta taittoi vain terän Andyn suurimmasta meuhkaamisesta. Andylläkin oli kuuma ja se läähätti kovasti radalle mentäessä, mutta hyvin se jaksoi koko radan. Pientä andymäistä haahuilua siellä täällä, mutta mukana se tuli hienosti, teki mitä osasi, ja huom: se ei haukkunut kuin muutaman yksittäisen kerran (eikä saatu yhtään haukkuvähennystä!!!).
Rata oli meille sopiva: ei juoksua, mistä Andy aina innostuu niin että lähtee lapasesta. Ei hidasta käyntiä, mistä Andy yleensä hermostuu niin että lähtee lapasesta. Ei hyppyä, mistä Andy yleensä innostuu niin että lähtee lapasesta. Paljon puolenvaihtoja ja pyörähdyksiä joka suuntiin, joissa Andy entisenä agilitykoirana selviytyy helposti. Ehkä jännittävin kohta oli käytösruudun 2 minuutin istuminen, koska pelkäsin Andyn lysähtävän makuuasentoon huilaamaan hetkenä minä hyvänsä, sen verran vierestä kuului läähätystä. Kiltisti se kuitenkin istui täyden ajan, kun välillä muistuttelin että nyt istutaan.
Tuloslistaan ilmestyi hetken päästä pisteet 80/100, eli ensimmäinen hyväksytty tulos voittajaluokasta oli tosiasia! Luokan jälkeen selvisi vielä sekin, että nollia tuli useita ja Andy oli koko luokan paras! Tämä tosin kertoi lähinnä luokan huonosta tasosta, mutta kiva se oli silti tuulettaa ykköspallilla.
Tuomarina toimi Krista Karhu, sihteerinä Päivi Nummi.
Andy ei ehdi poseerata, koska se keskittyy jo tuhoamaan palkinnoksi saatua leluaan...
