Toinenkin veteraani

Tänään täyttää 8 vuotta jo taloutemme toinen veteraani, Remu Remppanen. Vuosipäivän "kunniaksi" kävimme sydänultrassa, sillä sivuääni 3/6 on kuulunut vuodesta 2013 asti.

Luokitus pysyi edelleen samana, ja positiivista oli, että sydämen virtaukset ovat täysin normaalit. Pientä muutosta oli kuitenkin nähtävissä sekä vasemmassa kammiossa että eteisessä, mutta muutokset olivat niin pieniä, että tarvetta lääkitykselle ei onneksi vieläkään ole. Sen puolesta puhuu tietysti oireettomuuskin. Remu voi ja jaksaa edelleen mainiosti, pieniä mahavaivoja lukuunottamatta.

Kisauramme saa siis edelleen jatkua, mutta sen toki tiedostan, että loppusuoralla ollaan...

 

 

 

Cavalierin sydän, osa 2

Remu odottelee Oivassa pääsyä sydänultraan.

Siitä on nyt melkein vuosi, kun Remu sai diagnoosin endokardioosi - vapaasti suomennettuna cavalierin sydän. Läppä vuotaa, sivuääni kuuluu. Sydänultra melkein vuosi sitten antoi toivoa, Remun sydän sykki vahvasti ja rauhallisesti, virtaamat olivat hyvät, ainoa vika oli läpän paksuuntumisen aiheuttama ohivuoto, joka kuului sivuäänenä luokkaa 3/6.

Sen jälkeen on eletty pelko takaraivossa. Mitä tapahtuu, kuinka nopeasti sydän sairastuu, nyt se ei halua juosta, onko sydän pettämässä, sen vauhti hiipuu, tähänkö tämä loppuu jne.

Tänään oli aika katsoa sydäntä tarkemmin uudelleen. Ultrassa näkyi edelleen vahva terve sydän, joka sykki rauhallisesti, ja mitään muutoksia vuoden takaiseen ei näkynyt. Läppä on edelleen paksuuntunut, eihän se siitä paranekaan, mutta paksuuntumaa ei ole tullut yhtään lisää, eikä sydämeen, kammoihin, eteiseen tai keuhkovaltimoon ole tullut muutoksia.

Remu on edelleen se kovakuntoinen cavalier, joka jaksaa juosta metsässä rusakoiden perässä kovaa, ja agilityradalla niin halutessaan. Kesäkisojen vauhdittomuutta saattaa selittää kuumuus, josta Remu ei ole koskaan saunan ulkopuolella pitänyt, mutta myös täydet anaalit, jotka nyt tyhjennettiin.

Painokin on pudonnut kisakaudella kilon. Remu <3

Cavalierilla on cavalierin sydän

Remun sydän on nyt kuunneltu uudelleen ja ultrattu. Sivuäänen luokitukseksi tuli 3/6, mutta onneksi huonot uutiset loppuivat siihen. Sivuääni johtuu mitraaliläpän paksuuntumasta, mutta itse läppä liikkuu normaalisti ja sekä sydän, vasen kammio että vasen eteinen ovat normaalit ja ne myös toimivat normaalisti.

Koska mitään muutoksia ja oireita ei ole, jatkamme elämää kuten tähänkin asti, toistaiseksi ilman lääkitystä. Seuraava ultra kertonee jo enemmän siitä, mihin suuntaan tai ainakin miten nopeasti sydänvaivat etenevät. Haavetta ensi kesän SM-kotikisoista ei ainakaan vielä tarvitse haudata...

Onneksi Andyllä ei ole "cavalierien sydäntä", vaikka cavalier onkin. Otin sen terveestä sydämestä samalla lääkärikäynnillä virallisen lausunnon. Saadaanpa kirjoihin ja kansiin vielä yksi cavalier, joka ei kärsi sydänvaivoista 7,5-vuotiaana.

Pohjalla

Eilinen oli koiraharrastuksemme aallonpohja. Jos on saatu käydä aallonharjalla, nyt on otettu myös pohjakosketus.

Päivä alkoi rally-tokon SM-kisoilla, joihin osallistuin Andyn kanssa TamSKin toisessa joukkueessa. Andyä ei taas saanut rauhoittumaan millään, se haukkui ja riekkui, vaikka olimme paikalla pari tuntia ennen omaa suoritusvuoroa. Hirveän yllättynyt en siis ollut, kun Andy radallakin vielä haukkui ja haisteli ja oli hajamielinen. Suoritimme silti radan kohtuullisesti, ilman suurempia virheitä. Rata oli myös melko helppo, siellä ei ollut meille vaikeaa hidasta etenemistä eikä esimerkiksi hyppyä. Meidän kohtaloksemme koituivat käännökset vasemmalle. Tuomarin mukaan takapään käyttöä ei käännöksissä näkynyt lainkaan. Ilmeisesti sitä ei näkynyt kovin monella muullakaan, sillä yhteensä 17 avoimen luokan koiraa sai hylätyn tuloksen.

Seurakavereiden mielestä Andyn tulos olisi normaalisti ollut hyväksytty, mutta nyt ei. Jostain löytyy suorituksemme myös videolta, joten jää nähtäväksi, olenko itse samaa mieltä...Vähän lohtua saimme siitä, että hylättyjä oli niin paljon, meidänkin joukkueestamme kaikkiaan kolme (tämä on kai sitä kollektiivista epäonnistumista).  Jyvät erottuivat akanoista. ne kaksi joukkueemme hyväksyttyä suoritusta olivat upeita, toisella heltisi jopa mestariluokan voitto! Kumpikaan TamSKin joukkueista ei saanut tulosta, mutta yksilöSM-kulta tuli silti TamSKille. Heidi ja Nekku suorittivat finaaliradan upeasti!

TamSKin rallaajat.

Andyn kanssa harrastamisessa alkaa turhauttaa se, että se toimii harjoituksissa paremmin kuin kisatilanteissa, joissa se stressaa ihan liikaa. Varsinkin hallikokeet ovat sille vaikeita, eikä asiaa auta yhtään se, että suurin osa halleista on sen mielestä agilityhalleja. Eilisen jälkeen tekisi jopa mieli heittää pyyhe kehään. Kun koira ei toimi, se ei toimi, vaikka seisoisin päälläni. En osaa kouluttaa sitä toimivaksi, en kerta kaikkiaan saa sitä näyttämään osaamistaan kisoissa. Olemme ikuisia alokasluokkalaisia, lajissa kuin lajissa...

Päivä synkkeni entisestään iltapäivästä, kun kuulin Remun terveystarkastuksen tulokset. Sydänkuuntelussa kuului ensimmäistä kertaa selvä sivuääni, joka arvoitiin luokaksi 3/6. Remulla on ikää 5 vuotta ja 9 kuukautta, ja sen parhaiden vuosien pitäisi olla vielä edessä päin. En tiedä miksi järkytyin tuloksesta niin kovasti, eihän cavalierien sydänongelmien pitäisi olla kenellekään yllätys. Silti se riipaisi, ja syvältä. Remu on edistynyt agilityssä tänä syksynä uusien valmennuskuvioiden myötä, mutta nyt tulevaisuus on yhtäkkiä täysin epävarma.

Toisaalta sivuääni oli myös hyvä herätys. Harrastuksista ja menestyksestä viis, kunhan saisimme pitää nämä karvakuonot luonamme vielä pitkään! Onneksi Remu on hyvässä kunnossa ja muuten kaikin puolin terve. Pohjalta on kai vain yksi suunta, ylöspäin?