torstai 30. lokakuuta 2014

On me treenattu

Koska kisojakaan ei nyt ole, on sitten treenattu. Daven kanssa on käyty alkeistokokurssia, koska halusin palata alkeisiin ja tehdä pohjatyöt kunnolla. Se on niin nopea oppimaan, että treenaminen on pelkkää iloa! Kuuden tunnin kurssista on nyt viisi takana, ja olen onnistunut tavoitteissani: namit ovat nyt lähinnä taskussa, eivät kädessä, ja olen saanut liikkeisiin nopeutta ja tarkkuutta. Seuraaminenkin on alkanut sujua, kun lakkaan varmistelemasta katseellani ja liike suuntaa enemmän eteenpäin.

Alkeistokon jälkeen tekisi jo mieli siirtyä taas rally-tokon pariin. Toivottavasti Davelle löytyisi sopiva kurssi, jotta pääsisimme korkkaamaan avoimen luokan pikapuoliin!

Andyn kanssa päätin palata takaisin haukkumattomuustreeneihin. Haukku on taas ylittänyt kaikki järkevät mittasuhteet, eli jotain pitää tehdä, jos haluamme kisata voittajassa. Koska Andy haukkuu lähinnä komentamalla "anna jo ne namit", päätin yrittää edetä luopumistaktiikalla. Namia voi saada, kun siitä luopuu, ja suostuu siitä huolimatta tekemään töitä. Namit eivät enää tule taskusta ja kädestä, vaan kiposta. Hirveän vaikeaa Andylle, mutta pikkuhiljaa homma alkaa jo toimia kotipihassa. Tosin sen pinna on vielä hyvin lyhyt, eli palkalle on päästävä suht usein, muuten riemu repeää... Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee.

Dave kävi tällä viikolla Jaakko Suoknuutin yksärillä. Palautteen mukaan Davella riittää nopeutta ja ohjaajalla jalkaa, kunhan ohjaaja vaan olisi oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja se perinteinen: nopean koiran ohjaaminen ei ole helppoa! Siitä olemme Jaakon kanssa yhtä mieltä, että Petri ei oikein osaa valssata. Tämän totesin jo 20 vuotta sitten häissämme. :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Mitalijahdissa

Eilisen päivän vietin Loimaalla rally-tokon mitalijahdissa. Andyllä puuttui avoimen luokan koulutustunnuksesta yksi hyväksytty tulos, Davella samoin alokasluokasta. Loimaalle asti piti lähteä, koska kaikki kolme tulosta eivät saa olla samalta tuomarilta, ja Tampereen seudun kisoissa meille on aina sattunut tuomariksi Pia Heikkinen.

Lisäjännitystä toi se, että sairastin koko viikon angiinaa sängynpohjalla. Onneksi keskiviikkoiltana aloitettu antibioottikuuri alkoi tehota perjantaina sen verran, että pysyin tolpillani. Kävely on myös tulehtuneen kantapään takia yhtä tuskaa, joten toivoin ettei kisoissa tarvitsisi juosta. (Totta kai molemmilla radoilla oli juoksupätkät, joita ei oikein voi juoksuksi kutsua...)

Paikka oli kisapaikaksi suoraan sanottuna hirveä, betonimöhkäleen kolmannessa kerroksessa, jonne sitten piti kantaa kaikki häkit sun muut. Andy pelkäsi jo porraskuilua, ja hallissa haisi kammottavalle. Mukaan pakkaamalleni hikiliinalle tuli muuten runsaasti käyttöä.

Halli osoittautui Andylle melkein ylitsepääsemättömäksi. Se ei rauhoittunut ollenkaan, ja vielä kun rata alkoi kahdella kiihdyttävällä kyltillä (hyppy ja pyörähdys), peli oli viittä vaille menetetty. Haukkuminen oli radalla ehkä pahinta ikinä, ja muutenkin Andy oli vain vaivoin hallittavissa, se hyppi eikä oikein missään vaiheessa keskittynyt kunnolla. Hassuinta koko radalla oli meille vaikein tehtävä, istu - täyskäännös vasemmalle - istu: tästä ei sitten tullut minkäänlaisia vähennyksiä! Ainakin yksi liike meni nappiin, sekin on jo juhlan paikka!

Tulos ilmestyi nopeasti taululle, ja saldona oli 72 pistettä. Hyväksytyn raja on 70, joten ei kun bileet pystyyn ja mitali taskuun! Haukkumisesta lähti ennätykselliset 11 pistettä (kolmen pisteen hau-vähennyksiä tuli radalla kolme kertaa, ja lisäksi tuomari antoi vähennyksenä kokonaisvaikutuksesta haukkumisesta kaksi pistettä).

Nyt pidämme Andyn kanssa kisataukoa ja keskitymme tulevissa treeneissä rauhoittumiseen.  Ulkokisat ovat Andylle hallikisoja helpompia, joten toivottavasti Andy on kisakunnossa vielä ensi kesänä. Seuraavaksi Andy kisaa voittajaluokassa, jossa mukaan tulevat oikealla puolella suoritettavat liikkeet. Tässäkin riittää työsarkaa.



Dave joutui odottelemaan vuoroaan usemman tunnin, mutta ihan kivasti se oli hereillä omalla vuorollaan. Dave osaa kaikki alokasluokan radalla tarvittavat temput hyvin, mutta seuraamisen kanssa on murrosiän myötä tullut ongelmia. Nytkin sen täytyi muutama pölypallero käydä tarkistamassa, nuuhkaista ohimennessään omituista pylvästä ja olisipa se käynyt tervehtimässä mielellään tuomariakin...

Yksi piste lähti päin hyppäämisestä ja loput seuraamisen haahuilusta, jolloin talutin kiristyy ja kontrolli on vähän hukassa. Daven saldoksi tuli pisteitä 93 ja koulutustunnus RTK1. Avoimen luokan kisoja emme kuitenkaan kokeile, ennen kuin seuraaminen saadaan paremmalle tolalle.


Kotiin kurvattiin muuten Urjalan makeistukun kautta. :)

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ratatreeniä

Eilen Dave ja Petri pääsivät Janitan oppiin. Rata oli Davelle turhankin vaikea, ja sessiosta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Petrin omalla ohjaustyylillä Dave teki puhdasta rataa, mutta Janitan opeilla Dave alkoi ohitella esteitä ja sujahdella putkiin selän takaa. Ajoitus oli pahasti pielessä, kun olisi pitänyt ohjata seuraavalta esteeltä. Uuden oppiminen on vaikeaa!

Jos edes jotain jäisi takataskuun, Davella olisi paremmat eväät edetä omaa vauhtiaan, ei ohjaajan. Radalla tarvitaan kaasua, jarrua ja rattia, ja muistaakseni jalkojen piti näyttää tulevaan, käsien nykyiseen suoritukseen radalla. Siinä sitä onkin purtavaa.

Daven pujottelu on nyt vaiheessa, jossa kuusi keppiä sujuu hyvin. Purinalla eilen täysimittaisista kepeistä jäi ratasuorituksen yhteydessä viimeinen keppi kiertämättä.

Tällä hetkellä koirakon ratasuoritus näyttää tältä (kuvattu SDP:llä 30.9.):




keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Osaisko vai eikö osais, siinä vasta kysymys

Ehkä ei olisi pitänyt hehkuttaa. Se osaa kyllä pujotella, mutta koska se on koikkeri, se ei välttämättä tänään pujottele, koska halli on eri, koska ohjaaja jää taakse, koska se ei jaksakaan nyt keskittyä ja mitä näitä nyt on... Kujaa on taas levennetty ja lokakuun hyppykisat unohdettu. Katsotaan sitten marraskuussa, onhan tässä aikaa. Radalla Dave kulkee kivasti, vauhtia riittää ja esteiden ohituksia tapahtuu entistä harvemmin.

Koska Daven rally-tokotunnit olisivat osuneet TamSKissa päällekkäin agitunnin kanssa, päätin sen sijaan lähteä merta edemmäs kalaan. Aloitimme Koirakoutsissa alkeistokon. Paluu alkeisiin tuntui ihan älyttömän hyvältä. Ensimmäisen tunnin teemana oli kontakti, ja siinä sivussa Dave sai käyttää päätään muutaman uuden tempun oppimiseksi. Kotiin se palasi väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Kyllä tunnin aivotyöskentely aina päivän juoksemiset voittaa!

Toivottavasti parantuneesta kontaktista ja yhteistyöstä on apua ensi viikolla, kun lähdemme tavoittelemaan ensimmäistä koulutustunnusta Loimaalle asti. Uutta uskoa valoi uusi tokokouluttajamme, jonka mielestä Dave on "näitä helposti koulutettavia". Kerroin uutiset kotona Petrille. Voipi katsoa peiliin, jos ei se pujottelu kohta ota onnistuakseen aina ja joka kerta...