Todistusaineistoa

Tässä Daven rataa maanantain pentutreeneistä. Eihän se täysillä vielä tykitä, mutta edistystä on silti havaittavissa. Meidän pieni, kohta jo 1-vuotias!

Takapään käyttöharjoituksia

Hurjasta otsikoinnista huolimatta postaus on ihan siivo. Rally-tokossa takapään käyttö esimerkiksi vasemmalle käännöksissä on oleellista, ja vääränlaisesta kääntymisestä tulee helposti jopa 10 virhepistettä yhtä käännöstä kohti. Viimeksi keräsimme kolmesta erilaisesta takapään käyttöä mittaavasta liikkeestä yhteensä 30 virhepistettä, mistä hiukan sisuunnuin. On se nyt kumma, jos ei agilitykoira opi pyörimään paikallaan!

Kotona homma ei kuitenkaan Andyn kanssa onnistunut. Dave sen sijaan pyöri hienosti molempiin suuntiin, ja vielä todella ahtaalla alustalla. Koikkerilla on kroppa hyvin hallinnassa. Olisin tyytynyt siihenkin, että Dave nostaa etutassut jakkaralle ja siirtää takajalkojaan, mutta se halusi heti tehdä vaikeimman kautta. Kas näin (näyttää hieman epävarmalta, mutta tässä harjoitellaan vasta toista kertaa):

Andyn kanssa loppuivat kikat, kun se yritti vain kääntää jakkaran nurinpäin ja loihtia oletetut namit jostain näkösälle. Se ei millään tajunnut, mitä siltä halusin, kiihdytti vain itsensä haukkuen ihan älyttömään mielentilaan.

Sitten sain idean, ja raahasin jakkaran valkkuryhmän rally-tokotreeneihin. Porukan avustamana homma alkoi lopulta toimia, ja Andykin jaksoi keskittyä. Katsokaa itse:

Loppuun tehtiin Andyn kanssa vielä vanhasta muistista tokoa. Tässä Andyn nouto-tyylinäyte. On se niin ihanan tosissaan!

Näyttelymenestystä toisessa polvessa

Kino Andyn-poika (My Sweet Moves Like Jagger) avasi näyttelyuransa Lahden pentunäyttelyssä 19.1. Tuomari Juha Putkonen tykkäsi, Kino sain KP:n ja oli lopulta VSP-pentu.

"5,5 kk, ikäisekseen hieman kookas, mittasuhteiltaan ok.  Hyvä kallo-osa. Kevyehkö kuono. Hyvin asettuneet korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Hyvä karvanlaatu. Hieman korkea-asentoinen häntä. Liikkuu ikäisekseen hyvin."

Kino oli kuulemma ollut oikein reipas ja iloinen ja liikkunut hyvin. Olispa kiva nähdä livenä!

ROP-pentu Höwelinan Quun Tytär, VSP-pentu Kino - My Sweet Moves Like Jagger.
Kuva: Tuija Kilpinen.

Hulppea vuoden aloitus

Pojat aloittivat vuoden hienosti. Janne Karstunen oli tehnyt kivat radat, joissa oli sopivasti ansapaikkoja ja juoksuosuuksia. Neljältä agiradalta tuli neljä nollaa, vauhdit olivat kohdillaan ja kontaktit onnistuivat. Andykin sai nyt SM-nollat kasaan!

Andyn eka nolla, sijoitus 10/47.

Remu teki saman radan vähän nopeammin, nolla ja sijoitus 5.

Toiselle radalle Andy vielä paransi vauhtia, taas nolla ja sijoitus 6/53.

Remukin pisti töppöstä toisen eteen kiitettävästi. Nollalla sijoitus oli taas 5.

Dave oli mukana totuttelemassa meteliin. Se nuokkui rauhallisesti häkissä väliajat ja lämppäsi ja jäähdytteli isojen mukana. Meteli ja tungos eivät häirinneet yhtään. Illalla Dave sai vielä tuurata Andyä rally-tokon valkkuryhmässä. Perusasennot ja seuraamiset alkavat jo sujua niin vasemmalla kuin oikeallakin puolella. Ja ne takapään käyttöharjoitukset eli kääntymiset paikallaan vasemmalle kuuluvat harjoitusohjelmaan heti alusta asti, sen verran on Andy opettanut...

Uuden alussa

Taas on edessä lukematon määrä mahdollisuuksia. Uusi vuosi on tyhjä, kirjoittamaton sivu. Mitään ei ole vielä menetetty, tosin mitään ei ole vielä voitettukaan. Ensimmäiset kisatkin vasta edessä päin.

Vuoden vaihtuminen sujui rauhallisissa merkeissä. Andy ja Remu opastivat Davea - raketeissa ei ole mitään kummallista. Vaikka paukkuisi kuinka, se ei haittaa, ulkona voi liikkua ihan normaalisti. Dave näytti ottavan opin vastaan. Se ulkoili normaalisti, ja sisällä kuulosteli meteliä muutaman kerran nostaen päätään, mutta jatkaen sitten uniaan.

Pienen neuvonpidon jälkeen aloitin Daven kanssa kilpailevien rally-tokoryhmässä. Piti luvata, että en pilaa sitä. Minäkö? Lisäoppi ei kai ketään kaada, päin vastoin. Andynkin agilityura urkeni vasta siinä vaiheessa, kun rinnalle otettiin toko. Tosin emme voi tietää, mitä olisi tapahtunut muussa tapauksessa...

Ensimmäinen ohjattu tunti Daven kanssa on nyt takana. Tunnetta on mahdotonta sanoin kuvalla, se oli jotain niin kevyttä ja antoisaa. Nyt osaan arvostaa menneitä vuosia Andyn opissa: kuinka paljon vaikea harrastuskoira voikaan opettaa! Totta puhuen pelkään itsekin, että pilaan Daven. Kouluttaja tosin rauhoitteli toteamalla sen, minkä tietenkin tiedän itsekin: tämä on eri koira, ja täysin erilainen koira. Ohjaajakin on toivottavasti vuosien varrella oppinut jotain.

Ensimmäisen tallilla yhdessä viettämämme tunnin jälkeen näin selvästi Andyn suurimman ongelman. Se ei ole nuuskiminen tai haukkuminen, ei tosiaankaan, nämä ovat vain oireita. Ongelmana on kontakti, tai sen riittämättömyys. Kun tekee töitä Daven kanssa, kontakti on sataprosenttinen. Se tekee harjoittelusta täysin erilaista, se tuntuu avaavan ovia vaikka minne asti.

Andyn kanssa luulen tästä eteenpäin keskittyväni nauttimaan yhdessä tekemisestä. Aikamme on kuitenkin rajallinen, tärkeintä on, että saamme edelleen tehdä yhdessä, oppia yhdessä. Meni hyvin tai huonosti, nyt on aika unohtaa tavoitteet. Luulen, että nuori polvi saa ottaa tavoitteet harteilleen.

Tärkeintä on olla rento!