perjantai 25. heinäkuuta 2014

Projektina kepit

Koiran kouluttaminen agilitykoiraksi ei ole helppoa. Tieto lisää tuskaa, joten kolmannen koiran kohdalla on oltu jo todella sormi suussa. Juoksu- vai pysäytyskontaktit? Houkuttelu, verkot, ohjurit, vinokepit vai kujakepit pujottelussa? Entäs keinu sitten? Miten saada koira juoksemaan täysillä päähän asti, ennakoimatta keinahdusta?

Daven koulutus on sujunut hitaasti, koska on ollut niin vaikeaa tehdä päätöksiä (jotka voisivat sitä paitsi olla vääriä). Niinpä Daven kanssa on keskitytty lähestulkoon ensimmäiset puolitoista vuotta juoksemiseen, kääntymiseen ja ohjaukseen. Luultavasti viisas ratkaisu tämäkin.

Nyt, lopultakin, käynnissä ovat niin keppi-, juoksupuomi kuin keinuprojektikin. Puomia opetellaan nykytrendin mukaisesti juoksupuomina. Harjoitukset ovat vasta alussa, samoin kuin keinunkin kanssa.

Pujottelussa kokeiltiin ensin houkuttelua, onhan jotkut huippukoiratkin opetettu näin - Andystä ja Remusta nyt puhumattakaan. Aika pian mieli kuitenkin muuttui, joten toivotaan, että kujakepit ovat Davelle oikea ratkaisu. Niillä suoritus saadaan parhaimmillaan itsenäiseksi ja vauhdikkaaksi.





maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pojat kesäterässä

Viime viikonloppui kului Klagin kisoissa Kokkolassa. Perjantaina oli matkapäivä, lauantaina pojilla oli pari starttia ja sunnuntaina Andyllä yksi ja Remulla kaksi starttia. Sää oli helteinen ja koko kolmikko jokseenkin kesäterässä.

Muutama nolla kuitenkin tarttui tuliaisiksi, mutta vauhti oli niin hukassa, ettei sijoituksia kannata edes mainita. Innokkaimmin lämppäesteillä viihtyi Dave, joka pääsi myös onnekseen kiertelemään puita. Kerran lenkitin koko kolmikon lämppäesteiden vierestä, ja Dave aloitti jo innokkaan haukun.

Koska kisapoikien into ja vauhti tuntuu olevan kadoksissa, hautasimme agipitsi-suunnitelmat ja suuntaamme seuraavan kerran vasta kolmen viikon päästä Poriin, cavalierien agilitymestaruuskisoihin. Ovathan nuo kesälomansa ansainneet.

Andyn aginolla lauantaina.

Remun hyppynolla sunnuntaina.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Agirotua tuutin täydeltä

Kesä alkoi sopivasti uudelleen agirodun kunniaksi, ja majapaikkamme paras puoli aseman seudulla oli koirien uimaranta. Asemalla oli muutenkin rauhallista junien huminaa lukuunottamatta, joten saimme nukkua hyvät yöunet.

Se olikin tarpeen, kisapäivät olivat pitkiä ja uuvuttavia, vaikka ohjelma oli ns. kevennetty. Ei tasoituskilpailua, ei cavalierjoukkuetta, ja SM-karsintaradan lisäksi kv-rata vain Remulle.

Karsinnan rataantutustuminen oli inhottavasti lauantaina jo klo 7.30, joten herätys oli heti kuuden jälkeen. Andyhän on aina valmis, kun on agilitystä kyse, mutta Remu ei tuntunut heränneen ollenkaan. Karsintarata oli sen verran hankala, että Andy selvitti tiensä finaaliin jopa viidellä virhepisteellä, jotka se keräsi loikkaamalla puomin kontaktin "upeasti".


Remun karsintarataa ei viitsi tähän edes laittaa, se mm. jätti kepit kesken ja muutenkin melkein käveli radan läpi.

Finaalissa Andyllä oli jo vähän puhti pois varmaan helteestäkin johtuen, ja TAAS se loikkasi sen perhanan kontaktin.

Tänä vuonna sijoitus oli reilun sadan joukossa 20. Ihan kelpo suoritus veteraanille.

Remu oli jo vähän vikkelämpi kv-radalla, mutta sekin sitten erehtyi loikkaamaan puomin kontaktin. Se tuntuikin olevan poikien teemana tänä vuonna agirodussa.


Sunnuntaina tulessa oli junioriosasto - Suvi nuorten avo-SM-radalla Remun kanssa ja Dave koikkereiden möllijoukkueessa. Suvi sai Remun tekemään täydellisen puomin, mutta kepeille vienti vähän epäonnistui. Suvi on mennyt enemmän Andyn kanssa, joka osaa ottaa ensimmäisen välin melkein mistä suunnasta tahansa. Vitosella Suvi sijoittui kuitenkin hienosti neljänneksi haastavalla radalla.



Daven debyytti agilityradoilla sujui jokseenkin davemaisesti. Se juoksenteli sinne tänne, lähinnä ohi esteiden, mutta hyvällä vauhdilla ja iloisesti. Tekemisen riemu onkin se asia, johon Daven kanssa on yritetty kiinnittää huomiota. Oli kiva nähdä, että tungoksesta ja metelistä huolimatta Dave oli oma iloinen itsensä. Joukkueen lopullinen sijoitus oli 10. Mutta tässä kisassa tärkeintä olikin osanotto!


Tarkkana kuin porkk...dave!


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Daven ukkostreenit

Kesäloman kunniaksi menin kuvaamaan Daven torstaitreenit, joita vetää Katja Ojansivu. Päivä oli kaunis vielä lämppälenkillä, mutta radanrakennusvaiheessa taivas repesi, ukkonen jylisi ja salamoita riitti. Dave pysyi rauhallisena, kun namitin sitä jokaisen jättijyrähdyksen jälkeen. Pahin rankkasadekuuro vietettiin kontissa, mutta pieni sade ei tietysti haittaa ketään...


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Suurennuslasin alla

Havahduin juuri siihen, että blogia on kohta käyty katsomassa 20 000 kertaa! Ihan käsittämätöntä, että meidän touhumme voivat kiinnostaa yhtään ketään, saati sitten tuollaista joukkoa ihmisiä... Pakko oli  käydä kurkistamassa, mistä meitä oikein klikataan.

Tilastot kertovat, että eniten lukijoita on kerännyt postaus cavalierin sydämestä eli Remun sivuäänidiagnoosista. Sen valossa cavalierharrastajien osuus lukijoista taitaa olla edelleen suurin. Toisaalta liikenteen lähteissä on kärjessä kolme kooikersivustoa - Miko, Aia ja Loki, joten Dave-koikkeri taitaa kerätä uteliaita videoiden ja päivitysten ääreen myös hyvin. Daven omaa sivua on myös avattu eniten, seuraavana tulee Andy ja perää pitää Remu. Tulossivuista katsotuin on Remun agilitytuloslistaus.

Hakusanalistauksesta ei löydy yllätyksiä. Sivustoa haetaan osoitteella, mutta myös hauilla "andy dave remu", "andy ja remu" sekä "andy remu dave". Joku raukka on osunut sivustolle myös hakiessaan tietoa cavalierien terrieristä... Mikä lienee?

Maalistaus aiheuttaa eniten hämmennystä. Miksi meillä on seuraajia Venäjällä, Saksassa ja USAssa? Muita listalla näkyviä maita ovat mm. Alankomaat, Viro, Itävalta, Ukraina ja Ruotsi. Maailma on pieni, ja ehkä tamperelaiset reissaavat erityisen paljon?

Treenirintamalla mietitään parhaillaan syksyn kuvioita. Andy ei todennäköisesti enää jatka rally-tokon valkkuryhmässä, mutta sen kanssa jatketaan toki kisailua ja haetaan RTK2-koularia. Daven rally-tokon jatko on mietinnässä, joku ryhmä varmaan tarvittaisiin, kun emäntä on niin laiska treenaaja. Haaveena olisi myös agilityryhmäpaikka Remun tai Andyn kanssa, siis minulle, sillä isäntä aikoo panostaa ensi syksystä alkaen täysillä Daven agilityuraan. Kesälomalla olisi tarkoitus kokeilla, kannattaako tuota edes miettiä yhtään pidemmälle, vai keskittyä pelkkään rally-tokoon.

Muuten meille kuuluu hyvää. Daven pentuajan loppuminen ja Andyn sterilointi ovat rentouttaneet koko lauman, ja leikkihetkiä nähdään aiempaa enemmän ja vaihtelevin kokoonpanoin. Daven kesyttäminen on onnistunut niin hyvin, että sen voi vaikka kopata syliinsä, eikä se karkaa minnekään. Andy puolestaan on steriloinnin jälkeen palannut ikään kuin nuoruuden päiviinsä: se jaksaa lenkkeillä entiseen malliin ja on selvästi hyväntuulisempi kuin aiemmin. Vanheneminen näkyy Andyssä aiempaa suurempana unentarpeena, mutta muuten se on kuin nuori poika. Remukin on nuortunut viime aikoina, se leikkii taas innokkaasti ja on kaikin puolin aktiivisempi kuin pitkään aikaan. Sydän ei näytä vielä vaivaavan mitenkään, mutta kesäkauden jälkeen tarkistetaan sen kunto ultrassa varmuuden vuoksi.

Kesän kisakalenteri täyttyy kovaa vauhtia: agirotu, Klag ja agipitsi nyt ainakin. Mitä sitä ihminen lomallaan muuta tekisi kuin kiertäisi koiramaisissa kisoissa ja harrastuksissa?!