Cavalierin sydän, osa 2

Remu odottelee Oivassa pääsyä sydänultraan.

Siitä on nyt melkein vuosi, kun Remu sai diagnoosin endokardioosi - vapaasti suomennettuna cavalierin sydän. Läppä vuotaa, sivuääni kuuluu. Sydänultra melkein vuosi sitten antoi toivoa, Remun sydän sykki vahvasti ja rauhallisesti, virtaamat olivat hyvät, ainoa vika oli läpän paksuuntumisen aiheuttama ohivuoto, joka kuului sivuäänenä luokkaa 3/6.

Sen jälkeen on eletty pelko takaraivossa. Mitä tapahtuu, kuinka nopeasti sydän sairastuu, nyt se ei halua juosta, onko sydän pettämässä, sen vauhti hiipuu, tähänkö tämä loppuu jne.

Tänään oli aika katsoa sydäntä tarkemmin uudelleen. Ultrassa näkyi edelleen vahva terve sydän, joka sykki rauhallisesti, ja mitään muutoksia vuoden takaiseen ei näkynyt. Läppä on edelleen paksuuntunut, eihän se siitä paranekaan, mutta paksuuntumaa ei ole tullut yhtään lisää, eikä sydämeen, kammoihin, eteiseen tai keuhkovaltimoon ole tullut muutoksia.

Remu on edelleen se kovakuntoinen cavalier, joka jaksaa juosta metsässä rusakoiden perässä kovaa, ja agilityradalla niin halutessaan. Kesäkisojen vauhdittomuutta saattaa selittää kuumuus, josta Remu ei ole koskaan saunan ulkopuolella pitänyt, mutta myös täydet anaalit, jotka nyt tyhjennettiin.

Painokin on pudonnut kisakaudella kilon. Remu <3