maanantai 15. syyskuuta 2014

Because

Aika usein ihmetellään, miksi meillä pitää olla kolme koiraa. Kun kolmas tuli, kaksi edellistä kisasivat vielä täyttä vauhtia - ja itse asiassa kisaavat edelleen. Itsekin olen vähän sitä mieltä, että kaksi on hyvä määrä, kun ihmisellä on vain kaksi kättä jne.

Mutta kun. Tilaisuuden tullen tilaisuuteen on tartuttava. Remu treenasi joskus vuosikymmenen vaihteessa samassa ryhmässä erään Olli-koikkerin kanssa, joka oli rodultaan ihan uusi tuttavuus. Koikkeri kiehtoi rotuna, Olli ihastutti innollaan. Ollia ohjasi Outi, joka oli määrätietoinen ja järjesti agilitaajille mm. juoksu- ja ketteryysharjoituksia ilman koiraa.

Isä ja poika.
Treenikaverukset ovat pärjänneet kumpikin tavallaan. Remusta tuli FI AVA, mutta Ollista - Ollistapa tuli maailman huippu. Jo ennen kuin seuraava koira oli edes ajatuksissa, haaveilimme Ollin pennusta. Ja kun tilaisuus tuli, siihen tartuttiin. Tarvitseeko sitä kolmatta enää mitenkään selittää?

Dave ei ole Olli, Dave on Dave. Olli on MM3 FI AVA FI AVA-H EE AVA Bullbenz Kooi Olly Sade.

Onnea MM-kolmosille! It's all because of agility!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti