perjantai 20. marraskuuta 2015

Hiljaiseloa

Daven sertin jälkeen koirarintamalla on ollut hiljaista. Dave on ollut kilpailutauolla, ja hetkeksi myös treenitauolla tassutulehduksen vuoksi. Viikon ulkoilu-suihku-pyyhekuivaus-föönikuivaus-sukka jalkaan -elon jälkeen tassu näyttää nyt hyvältä, ja onneksi märkyyden pitäisi sääennusteiden mukaan pikkuhiljaa vaihtua pikkupakkasiin.

Andy on ollut totaalitauolla kaikesta, ja se onkin nauttinut pappailusta täysin rinnoin. Sohvalla paras paikka nukkua on isännän sylissä, pää polvella.

Remu sen sijaan on treenannut ahkerasti. Ohjelmassa on niin agilityä kuin rally-tokoakin. Ystävä otti Remusta itselleen projektin, ja tarkoitus olisi korkata alokasluokka heti, kun Remppa osaa perusliikkeet. Suurin ongelma on rauhoittuminen, koska treenaaminen nyt vaan on niin kivaa, että välillä on ihan pakko haukahdella.
 
Remun agilityura jatkuu ensi vuoden puolella kakkosluokassa. Remu on jo muutaman kuukauden päästä veteraani-iässä, ja agilityvalio saa pikku hiljaa alkaa jäähdytellä kilpauraansa. Sagiin on jo lähtenyt luokanvaihtoanomus, ja tarkoitus olisi korkata kisat uuden ohjaajan kanssa tammikuussa. Jos kisaaminen alkaa keväällä sujua, tavoitteena ovat paragilityn SM-kisat heinä-elokuun vaihteessa.

Uudet kuviot ovat tuoneet uutta intoa niin ohjaajaan kuin koiraankin. Toistaiseksi Remun sydänkään ei oireile mitenkään, mutta varmuuden vuoksi sydän ultrataan taas talven aikana.



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

37. kerta toden sanoi

Kisa-aamu alkoi vähän huonosti, kun manageri epähuomiossa meni ruokkimaan myös kisakoiran. Syytän tästä TamSK-hallin K18-avajaisia. Ekalla agiradalla Dave (tai kartturi) ei oikein ollutkaan hereillä: toisen hypyn kierto, A:n loikka, ja loppusuoralta lopulta HYL, kun mentiin vauhdilla muurin ohi maaliin.

Toinen rata oli Minna Räsäsen taattua laatua. Hankalia putkihässäköitä ja A peräti kahteen kertaan. Näytti niin hankalalta, että manageri melkein jo alkoi selailla lisää ykkösten kisoja kalenterista. Tältä radalta sitten kuitenkin se nolla, voitto, luva nro 3 ja koristeeksi kakun päälle serti!


tiistai 20. lokakuuta 2015

Sertijahdissa

Sitä kuuluisaa viimeistä nollaa on nyt metsästetty jokusista kisoista, ja voi että se voi olla lähellä, mutta silti niin kaukana. Lahdessa agiratoja oli ykkösille kaksi, mutta Dave (tai kartturi) ei ollut iskussa. Tuloksena oli 10 ja HYL.

Viime sunnuntain TamSKin kisoissa agiratoja oli peräti kolme, ja lisäksi bonuksena hyppyrata, ja Dave vetäisi kaikilta agiradoilta vitosen. Kielto, A:n kontakti, kielto. Hyppyradalta tietty komea nolla ja voitto kaupan päälle. Hienoa oli huomata, että kuuden tunnin kisapäivän jälkeen viimeisellä radalla ei ollut merkkiäkään väsymyksestä tai herpaantumisesta.

Dave on hyvin herkästi ohjautuva koira, ja nopeasti reagoivana siinä kyllä riittää ohjaajalle haastetta. Nopea koira ei ole helppo, mutta kyllä se vaan niin hyvältä tuntuu, kun aina joskus tulee se täydellinen onnistuminen. Ja tulee se sertikin sieltä vielä. Sitä odotellessa nautitaan matkasta ja jahdista.

B-rata, tulos 5 ja toinen sija.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Nopeutta ja nollia

Remu on osallistunut cavalierien agilitymestaruuskisoihin viisi kertaa vuosien varrella. Joka kerran se on sijoittunut palkintopallille asti. Andy oli nyt ensimmäistä kertaa mukana vain katselijana, eläkeläistä ei kaivettu naftaliinista pistämään kampoihin pikkuveljelle...

Ekaluokkalaisena ja täydellisenä noviisina Remu oli neljäs ensimmäisissä mestaruuskisoissaan v. 2009 - ikää oli tuolloin huikeat puolitoista vuotta. Seuraaana vuonna kisat jäivät meiltä väliin, kun ne pidettiin Rovaniemellä asti. Vuonna 2011 Remu nappasi hopeaa, ja jäi voittajalle vain muutaman sekunnin kymmenyksen. Sen jälkeen on tullut pronssia v. 2012, 2014 ja 2015. Väliin jäivät vain Oulussa pidetyt kisat, me kun olemme laiskoja matkustamaan.

Remu karsintaratana toimineella agiradalla, tuomarina Henri Luomala.


















Järvenpäässä Remu nappasi hienosti tuplanollan, kun karsintaratana toimineen agilityradan juoksupuomikin onnistui täydellisesti. Hyppyradalta, joka toimi myös finaaliratana, tuli myös nolla. Vähän on Remun vauhti hidastumaan päin, mutta pronssi oli hieno saavutus!

Vasemmalla kakkoseksi sijoittuneet Terhi Kesti ja Redi, sitten mestari Riitta
Haaranenja Melli, Remu ja Petri ja oikealla neljänneksi sijoittuneet Pauliina
Allonen ja Hertta.


















Dave kisasi aamulla mediykkösissä. Nyt kun kontaktit onnistuvat, odottelimme jo vähän luokkanousua agilityradalta. Se jäi haaveeksi, kun keppejä piti hakea kahteen kertaan, ennenkuin oikea väli löytyi. Puomi oli hieno! Kympilläkin Dave voitti radan.

Hyppyradalla Dave tykitti ennätysvauhtiaan. Nolla ja voitto tulivat etenemällä 5,14. Vauhtia ja hallintaa samassa paketissa.



Dave pääsi testaamaan uusia kisakontaktejaan Riihimäellä 12.9., kun se lunasti hyppyradan kakkostilalla paikan epäviralliseen ns. Gambler-finaaliin. Siinä koirakolla on tietty aika suorittaa radalta löytyviä esteitä vapaavalintaisessa järjestyksessä. Pisteitä kertyy eniten kontaktiesteiltä ja kepeiltä. Kun ajanottaja viheltää pilliin, koirakolla oli 15 sekuntia aikaa suorittaa gambler-ruudussa sijaitsevat 3 estettä oikeassa järjestyksessä. Kauko-ohjauksella eli ohjaamalla gambler-ruudun ulkopuolelta keräsi eniten pisteitä. Dave suoritti kontaktiesteistä finaalissa kerran keinun, kaksi kertaa puomin ja kolme kertaa A:n - kaikki puhtaasti! Loppusijoitus finaalissa oli seitsemäs. Ei hassummin, Dave oli nimittäin paras ekaluokkalainen!


Kyllä se luokkanousu siellä häämöttää...

torstai 3. syyskuuta 2015

Kisatreeniä

Manageri ilmoitti Remun viimeistelykisoihin, koska kalenterissa häämöttävät vuoden ainoat arvokisat: cavaliermestaruuskilpailut! Remun kanssa ei ole viime aikoina edes treenattu, se kun käy vain paratreeneissä silloin tällöin, eikä viime aikoina edes niissä ohjaajan telottua kyynärpäänsä.

Vanhasta muistista Remu veteli kaksi aginollaa ja yliaikaisen hyppäriratanollan. Ei huono! Vähän sen vauhti on hidastumaan päin, mutta kyllä noilla suorituksilla kelpaa mestaruustaistoon ilmoittautua. A-radan jälkeen ihmeteltiin hetki tuloksia, kun kaikkien etenemät näyttivät oudoilta, Remullekin oli merkitty rutkasti yliaikaa, vaikka meno näytti sujuvalta. Onneksi joku kävi ihmettelemässä asiaa tuomarille, joka mittautti radan uudestaan. Pätkä rataa oli kuin olikin jäänyt mittauttamatta, joten Remunkin nolla muuttui ihan oikeaksi.




Daven kanssa on nyt treenattu tätä:


tiistai 25. elokuuta 2015

Joko olisi aika?

Viime viikonloppuna Dave kisasi taas kaksi agirataa. Ahkerasta treenistä huolimatta puomin kontaktiloikkaus oli ehkä suurempi kuin koskaan.

Kun tuntuu siltä, että kaikki konstit on käytetty eikä koira silti ymmärrä kriteeriä, joko olisi aika vaihtaa metodia? Ehkä meillä on käsissämme koira, joka ei koskaan tajua mistä juoksukontaktissa on kyse? Tai ehkä se oppii upeat juoksukontaktit sitten, kun se ensin on oppinut pysähtymään kontaktille eli juoksemaan alas asti?

Kysyn vaan, minähän kun en tästä mitään tiedä enkä koiraa tässä lajissa kouluta.

Keinun epäröinti molemmilla radoilla johtuu ennen kisaa lämppäesteillä tehdystä lentokeinusta. Sen tuo otus osaa - se lentää!





tiistai 18. elokuuta 2015

Kotikutoinen luonnetesti

Aina ei tarvita kalliita, erikseen järjestettyjä luonnetestejä. Riittää, kun järjestää koirilleen hyvät, samanlaiset koeolosuhteet, ja sen jälkeen vaan pitää silmänsä auki. Ihan tavallinen kesäinen sattumus antaa hyvää tietoa rakkaiden nelijalkaisten erilaisista temperamenteistä ja reagointitavoista.

Sattuipa kesällä kerran, että päätimme pitkästä aikaa lähteä koirien kanssa melontaseuran saareen. Vain Andy oli aiemmin käynyt saaressa, jonne pitää soutaa mantereelta soutuveneellä.

Venematka meni hyvin, mutta jonkun aikaa saaressa oltuamme Petrin piti lähteä heittämään yhtä saarivierailijaa mantereelle. Minä jäin grillauspaikalle, kunnes kuulin rannalta haukuntaa. Päätin käydä tarkistamassa tilanteen, mutta rannalta löytyi vain Andy, joka äänekkäästi haukkui loittonevan veneen perään. Davesta ja Remusta ei näkynyt jälkeäkään.

Huutelin hukassa olevia, ja vähän ajan päästä lähipusikosta alkoi kuulua pientä vinkumista. Hetken päästä Dave ilmaantui pusikosta itseään ravistellen.

Mutta missä oli Remu? Huhuilu ei tuottanut tulosta, joten jäin huolestuneena odottamaan veneen paluuta. Kun vene oli jo rannan tuntumassa, musta koira loikkasi veteen ja ui tyynesti rantaan.

Mitä oli tapahtunut?

Andy jäi huolestuneena haukkumaan rannalle, mutta kun se ei osannut ratkaista käsillä olevaa ongelmaa, se jäi odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Se onkin luonteeltaan helposti huolestuva, mutta äärimmäisen harkitseva. Siitä Andy ei pidä, jos lauma hajaantuu. Andy on todellinen vahtikoira.

Dave siirtyi nopeasti pusikon suojiin tarkkailemaan tilannetta. Sieltä se näki kaiken, mutta kukaan ei nähnyt sitä. Dave onkin aina ennenkaikkea varovainen: aina on parempi ensin katsoa kuin katua!

Remu sen sijaan toimi tapojensa mukaan ennenkuin se ehti ajatella ensimmäistäkään ajatusta. Se hyppäsi veteen ja lähti uimaan veneen perässä. Kun veneessä huomattiin ettei se aio kääntyä takaisin, se oli pakko nostaa kesken matkan veneeseen. Remuhan ei tunnetusti hötkyile. Sitä eivät stressaa uudet ja oudot tilanteet, vaan se nauttii elämästään kaikin mahdollisin tavoin.





Mullekin sitä makkaraa, kiitos! Uidessa tuli nälkä...