torstai 24. huhtikuuta 2014

Hyvää elämää (kolmen) koiran kanssa

Koiranpäivän teema on tänä vuonna Hyvää elämää koiran kanssa. Loogisesti kolmen koiran kanssa elämä on siis paljon parempaa.

Koirankarvaa on sisällä enemmän kuin kolminkertaisesti. Lisäksi huusholliin kantautuu risuja, heiniä, pieniä kiviä ja havunneulasia, punkeista ja muista pieneliöistä nyt puhumattakaan. Ennen naureskelimme, miten avaamattomasta margariinipaketista voikaan löytyä koirankarvoja. Enää se ei naurata, se on arkea.

Hihnalenkkeily kolmen kanssa on show. Katson syyttävästi peiliin, siellä on joku puupää, joka on selvästi laistanut hihnakäyttäytymisen opettamisessa. Cavalierien piti antaa pyrähdellä sinne tänne häntä heiluen, sehän on vaan niin hellyttävä näky. Kun kolmanneksi käteen isketään riistaviettinen koikkeri, hellämielisyys vaihtuu ärräpäihin. Voisin ampua jokaisen nukkumalähiöömme pesiytyneen citypupun.

Vapaana metsässä lenkkeily oli joskus hauskaa, mutta kolmen kanssa se on melkoisen mielenkiintoista.Yksi ei halua metsälenkille, koska se on kaupunkilaiskoira, joka tykkää kävellä asfaltilla, joten täytyy pitää silmällä, ettei se takana vastenmielisesti laahustaessaan vetelehdi itseään eksyksiin. Toinen tykkää metsistä, mutta hukkaa korvansa hyviin hajuihin törmättyään ja lähtee säntäilemään sinne tänne. Ja se kolmas, arvasittekin jo tietysti kenestä puhun, se metsästää. Se näkee jokaisen linnun ja oravan, ja se nauttii saadessaan kunnon juoksukilpailun. Nopeudessaan se on ylivertainen ja sen kiitoa olisi hieno seurata, jos vaan voisi olla varma, että se tulee takaisinkin.

Kun koiria oli yksi, se tuli häntäänsä heiluttaen ovelle vastaan. Nykyään nuorimmainen säntää ensimmäisenä vastaanottamaan tulijan - ei vain häntäänsä, vaan koko kroppaansa heilutellen. Hetken päästä suukkojaan saapuvat jakamaan myös cavalierit, joilla kestää hetken, koska ne ovat unenpöpperössä - ja myös vähän vanhempia.

Telkkarin katseleminen sohvalla saa uuden ulottuvuuden, kun yksi koira änkeää syliin, toinen viereen ja kolmas jalkoihin niin, että sen päälle viittä vaille astuu kun täytyy käydä keittiössä. Kaikki kolme seuraavat keittiöön innokkaina ja toiveikkaina, ja marssivat sitten peräkanaa takaisin sohvalle omille paikoilleen perässäni. Turhanpäiväinen jääkaapilla ravaaminen on kummasti vähentynyt, koska operaatio on melkoisen työläs.

Pihalla yksi koira katseli ohikulkijoita uteliaina, mutta kolme koiraa on lauma, joista yhden tehtävänä on ilmoittaa ohikulkijoista, toisen tehtävänä haukkua tulijoille tiedoksi että tämä on meidän piha, ja kolmannen tehtävänä on rauhoitella kahta edellistä. Omistajan onnelliseksi tehtäväksi jää komentaa koirakolmikko sisälle.

On se, hyvää elämää. Ja puuhakkaampaa. Ja työläämpää. Ja hetkeäkään en vaihtaisi pois!

1 kommentti: