Hyvillä mielin lähdin Daven kanssa sen ensimmäiseen avoluokan rallykisaan. Dave on alkanut toimia treeneissä kivasti, liikkeet ovat hallussa ja tekemisessä mukavaa rentoutta. Vaan ajaessamme Ylöjärvelle alkoi vesisade, joka ei sitten loppunutkaan, vaan kiihtyi ja kiihtyi. Olimme luokan toiseksi viimeinen koirakko, ja silloin rata näytti tältä (kuvassa se viimeinen koirakko):
Tätä ikävää rallykokemusta taidamme nyt purkaa treeneissä hyvän aikaa. Onneksi seuraavia kisoja ei ole näköpiirissä. Nyt täytyy taas saada Dave uskomaan, että rally-tokokin voi olla hauskaa.
Mieleeni ei juolahtanutkaan, että emme yrittäisi, sen verran taidan olla hullu luonteeltani. Taktiikka oli, että kun koira olisi läpimärkä, pari lätäkköä ei haittaisi. Heti lähtö oli hankala, sillä Dave ei halunnut istua perusasentoon viereeni. Ensimmäinen kyltti (istu, maahan, kierrä koira) meni melkein läpikävelyksi, sillä Dave ei mennyt maahan, enkä nähnyt mitään järkeä yrittää uudestaan. Muutama kyltti meni ihan ok, mutta pikkuhiljaa meno hiipui, ja istumisesta tuli se suurin ongelma. Istumisia oli radalla laskujeni mukaan 17, maahanmenoja 2. Lopullisesti pakka hajosi lopun spiraalissa, jossa Dave kieltäytyi juoksemasta.
 |
| Daven ilme nollaradan (53/100) jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti