Viime sunnuntaina kävin etsimässä rally-tokomotivaatiota Hannele Pirttimaan koulutuksesta. Hannele oli pyydetty kouluttamaan TamSKin valmennusryhmää, ja sain luvan osallistua koulutukseen Daven kanssa.
Koulutus oli antoisa ja ajatuksia herättävä. Päällimmäiseksi jäi mieleeni Hannelen painokas neuvo: älä ota kisaepäonnistumista tai koiran suoritusta henkilökohtaisesti. On tosiaan opittava myös epäonnistumaan. Koira ei suoriudu huonosti tahallaan. Vikaa voi olla olosuhteissa, ajankohdassa, ohjaajassa ja vaikka missä. Tänään meni näin, mutta huomenna on uusi päivä.
Saimme myös hyviä vinkkejä yli- tai alavireisen koiran hallitsemiseen. Ylivireiseen koiraan olenkin jo tottunut, ja aika hyvin itseoppinut Andyn hyvässä koulutuksessa. Alavireisen, kisaradalla lahnailevan koiran kanssa tekeminen onkin sitten ihan uusi juttu. Itse yritän nyt panostaa Daven kanssa enemmän leikkipalkkaamiseen, koska siitä on hyviä kokemuksia agilityn puolelta. Rata- ja tekniikkaharjoitukset on myös syytä pitää visusti erillään: radalla pitää olla aina kivaa, menivätpä tehtävät sitten hyvin tai huonosti. Tekniikkahinkutukset tehdään erikseen, naksulla, naksusanalla ja/tai namin avulla. Täytyy uskoa ja luottaa siihen, että joku kaunis päivä se opittu tekniikka ja tarkkuus näkyy myös radalla. Nyt me vaan rallatellaan. Ja tekniikkatreeneissähän Dave on oikein pätevä.
Opin muuten myös mistä rally-toko-nimitys tulee. Rallin kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä, vaan sana on englantia ja tarkoittaa iloista tekemistä.
Katriina Nurmikolu kuvasi Daven treeneissä, mistä kiitämme.
Koulutus oli antoisa ja ajatuksia herättävä. Päällimmäiseksi jäi mieleeni Hannelen painokas neuvo: älä ota kisaepäonnistumista tai koiran suoritusta henkilökohtaisesti. On tosiaan opittava myös epäonnistumaan. Koira ei suoriudu huonosti tahallaan. Vikaa voi olla olosuhteissa, ajankohdassa, ohjaajassa ja vaikka missä. Tänään meni näin, mutta huomenna on uusi päivä.
Saimme myös hyviä vinkkejä yli- tai alavireisen koiran hallitsemiseen. Ylivireiseen koiraan olenkin jo tottunut, ja aika hyvin itseoppinut Andyn hyvässä koulutuksessa. Alavireisen, kisaradalla lahnailevan koiran kanssa tekeminen onkin sitten ihan uusi juttu. Itse yritän nyt panostaa Daven kanssa enemmän leikkipalkkaamiseen, koska siitä on hyviä kokemuksia agilityn puolelta. Rata- ja tekniikkaharjoitukset on myös syytä pitää visusti erillään: radalla pitää olla aina kivaa, menivätpä tehtävät sitten hyvin tai huonosti. Tekniikkahinkutukset tehdään erikseen, naksulla, naksusanalla ja/tai namin avulla. Täytyy uskoa ja luottaa siihen, että joku kaunis päivä se opittu tekniikka ja tarkkuus näkyy myös radalla. Nyt me vaan rallatellaan. Ja tekniikkatreeneissähän Dave on oikein pätevä.
Opin muuten myös mistä rally-toko-nimitys tulee. Rallin kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä, vaan sana on englantia ja tarkoittaa iloista tekemistä.
Katriina Nurmikolu kuvasi Daven treeneissä, mistä kiitämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti