sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannusaksat

Asuntoauton innoittamana ilmoittauduttiin ekaa kertaa juhannuskisoihin Kaarinaan. Paikan vaihdos Tuorlasta Tsaun kentälle ei meitä harmittanut, kun ei ollut vertailukohtia aiempiin vuosiin. Pelkkää plussaa oli se, että suurin osa aiempien vuosien kisaajista jäi pois, joten kisaajia oli vähän, vain parisenkymmentä per säkäluokka.

Molemmille pojille oli perjantaina ohjelmassa kaksi starttia, ja Remulle vielä lauantaina kaksi. Andy sai huilata lauantain, mitä se nyt stressaamiseltaan ehti... Yön vietimme Tuorlassa, jossa oli hiljaista ja rauhallista. Meillä oli jopa oma juhannussauna!

Kisoista jäi kahdenlaiset tunnelmat. Toisalta perjantaina molemmat pojat ylsivät palkintopallille, toisaalta Remun jähmeä vauhti herätti mietteitä. Onko se jo parhaat päivänsä nähnyt?

A-rata perjantaina sujui Andyltä mallikkaasti, ja se sijoittui nollalla viidenneksi. Remun vuorolla ohjaaja unohti radan kun ajautui vähän väärään paikkaan, tästä vitonen, eikä päästy vertailemaan poikien aikoja.

Andyn A-rata.

Remun A-rata.


Ykkönen, kakkonen ja kolmonen palkintopallilla.
B-rata oli Minna Räsäsen käsialaa, ja niin vaikea hyppyrata, että nollat jäivät kaikissa kokoluokissa vähiin. Koukerot olivat nopeille koirille liikaa, joten Andy nousi nollaradalla toiseksi ja Remu kolmanneksi. Molemmille tuli vähän yliaikaa.




Andyn paras sijoitus hyppyradalla ikinä, 2.

Remu oli hypärillä heti Andyn jälkeen kolmas.

Lauantai alkoi Anne Saviojan agiradalla, joka sujui Remulta jähmeästi, ja lopusta vielä vitonen puomin kontaktin loikkauksesta. Etenemä jäi todella vaisuksi, vaikka radalla takaakiertoja olikin.

Hyppyrata olikin sitten Leena Rantamäki-Lahtisen suunnittelema juoksurata. Tässä Remukin pääsi jo yli neljä metriä sekunnissa, mutta nopeampikin se on joskus ollut.

C-radalla kontaktivirhe ja yliaikaa.

D-rata oli kunnon juoksukisa.

Dave oli taas maailman paras kisaturisti. Lämppäesteitä oli niin mukavasti, että sekin pääsi välillä aksaamaan.



Kisaamisen lomassa ehdimme myös ihastella Littoisten rantamaisemia.

Andy ja Remu kävivät tervehtimässä Tuorlan lampaat.
Dave ei ihan uskaltanut nenäetäisyydelle.
Andyn kotimatka.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ei kerrottavaa jälkipolville

Agilityn SM-kisoista ei tänä vuonna jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Joukkueradalla cavalierjoukkue hylkääntyi: Remu aloitti pudottamalla riman ja loikkaamalla puomin kontaktin eli tulokseksi tuli kymppi. Sitten joukkuekaverit hyllyttivät, ja ankkurina Andy otti vitosen hukkaamalla keppien aloituksen.



Karsintaradalla Andy oli ohjautumassa väärälle esteelle, ja joutui sitten niin huonoon kulmaan, että rysäytti yhden hypyn päälle. Etenemä oli tasan 4 m/s, mikä ei olisi riittänyt edes nollalla finaaliin. Remu puolestaan ei löytänyt keppien aloitusta, ja sen jälkeen rata levisikin kuin ne jokisen kuuluisat eväät.

Todennäköisesti kisat olivat Andyn viimeiset arvokisat, eikä Remunkaan kisaura enää pitkään jatkune. Se puurtaa omaa vauhtiaan, eikä mikään saa sitä kisaradalla innostumaan enempää. Syksyllä kummallekaan ei varmaan enää ryhmäpaikkaa oteta, joten alkaa olla Daven vuoro...




tiistai 10. kesäkuuta 2014

Maailman laiskin treenaaja

Tunnustan, olen varmaan maailman laiskin treenaaja. Todennäköisesti siksi ilmoittaudun aina välillä kisoihin, koska sitten on ihan pakko. Andyn kohdalla treenaamattomuudesta on tullut jo tapa - joskus ja jouluna ja ennen kisoja. Niin ja valkkuryhmän treeneissä. Olen perustellut tätä itselleni sillä, että koira ei kestä toistoja. Ja Andy oikeasti väsähtää ja kyllästyy helposti. Enkä toisaalta tahdo nostaa sen kierroksia nollasta tuhanteen liian usein, ettei se stressaannu.

Onneksi rally-tokon valkkuryhmässä on nyt sellaisia päällepäsmäreitä, jotka laittavat tällaisetkin laiskurit kuriin. No en aio sentään ruveta joka päivä treenaamaan, joku roti sentään... Sen sijaan voisin ryhdistäytyä ja miettiä Andyn kehityskohteita. Kummasti asiat menevät päässä sekaisin, kun treenaa kahden vähän eritasoisen koiran kanssa.

Daven kanssa on tullut nyt treenailtua jopa kotona, kisat nimittäin ovat jo parin viikon päästä. Makuuhuoneessa on peruuteltu sängyn ja kaapin välissä, ja yhden onnistuneen seisomistreenin jälkeen on jouduttu palaamaan takaisin istu-maahan ja seiso-maahan -treeneihin. Kummasti alkoi koikkeripoika tarjota kaikkeen seisomista, jos palkan tosiaan voi saada niinkin helposti! Ohjatusti treenaamme nyt kesällä kerran viikossa.

Daven vahvuutena on takapään käyttö, se pyörii hienosti paikallaan molempiin suuntiin ja toimii hyvin hienovaraisilla kädenliikkeillä. Viime aikoina Daven motivaation kanssa on joutunut vähän työskentelemään. Junnumurkku on keksinyt, ettei aina tarvitse tehdä mitä emäntä haluaa.Silloin se ottaa etäisyyttä ja alkaa hidastella.

Andy on helposti ohjattavissa äänellä, ja onneksi äänenkäyttö onkin sallittua rally-tokossa. Itse vaan unohdun monesti tunkemaan sille namia suuhun ja unohdan äänellä palkkaamisen. Tätä täytyy taas muistaa treenata.

Valkkuryhmässä treenataan joka toinen kerta rataa Tallilla ja joka toinen kerta tekniikkaa vaihtelevissa paikoissa.
Tässä on vuorossa Hakametsä. Lämmin kesäilta vähän hyydytti karvaisia.


Daven alokasluokan kisadebyytti ja Andyn avoin esiintyminen tapahtuvat TamSKin ekoissa virallisissa rally-tokokisoissa 28.6. Vielä on siis aikaa korjata virheitä, vahvistaa opittua (ja hankkia uusia ongelmia)...

Sitä ennen juostaan agilityn SM-kisat. Saapa nähdä, jäävätkö nämä veteraanin viimeisiksi arvokisoiksi. Nyt neljännellä kerralla Andyllä on kunnia toimia Cavalieryhdistyksen kautta aikojen ensimmäisen SM-joukkueen ankkurina. Remu ei mahtunut tänä vuonna TamSKin joukkueeseen, joten sekin edustaa tänä vuonna kirjainhirviöyhdistelmällä SCKCSY ry.

Viime vuoden ässämmissä tavoitteet toteutuivat, kun molemmat pojat juoksivat yksilöissä finaaliin ja Andy jopa sijoittui kahdenkympin sakkiin. Avoimissa potti sitten räjähti, kun Andy voitti hopeaa. Tälle vuodelle voisi ehkä toivoa onnistumista myös Remulle, ihan siellä finaalissa asti. Joukkuekisaan ei arvaa tavoitteita asettaa, siellä yllätykset ovat aina mahdollisia, niin kuin Remun ensimmäisistä arvokisoista aikanaan tuoma hopea osoittaa. Jännä viikonloppu tulossa joka tapauksessa, kävi miten kävi!

Tästä hopeajuhlasta on jo kolme vuotta.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ladakin voittaa joskus!

Sokea kanakin jyvän löytää, ja puolihidas/nopea cavalier voi voittaa agilitykisan - ehkä noin joka neljäs vuosi...

Tällainen outo sattumus kohtasi Nokialla, jossa sentään oli mukana jokunen huippukin. Remu paahtoi sitä itselleen omaa vauhtia, teki puhdasta rataa, ja nollien pienestä määrästä arvelimme sen saattavan yltää jopa palkintopallille. Niinhän se ylsikin, ihan sinne ykköspallille saakka! Remu on ollut lukuisia kertoja kakkosena ja kolmosena, mutta ykkönen se on ollut kolmosluokassa vain kerran tätä ennen. Sen voitto vaatii muilta epäonnistumista. Mutta silti - tänään Remu oli paras. Mahdollisuudethan ovat samat kaikilla.


 Lada kaasuttaa voittoon, kun muut häseltävät.

Hyppyradalla Remu varmisteli tuplanollan, viidennen tälle kisakaudelle. Etenemä neljä m/s ja sijoitus se normaali kuudes. :)

Andy vietti Nokialla 8-vuotispäiviään. Se keskittyi pitämään hauskaa ja häseltämään. Katkaisi mm. hihnansa ennen ensimmäistäkään starttia... Ekalla agilityradalla sen piti myös palata vanhoihin ikiaikaisiin tapoihinsa ja bongata kuvaaja kesken radan. Hetken nuuskuttelutuokion jälkeen matka jatkui puhtaasti, mutta yliaikaahan tuosta tuli. Hyppyrata oli muuten puhdas, mutta yksi rima putosi.


Andy bongaa tutun.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kuuma kisaviikonloppu

Perjantaina lämpötilan sopivasti noustessa hellelukemiin karavaanimme starttasi kohti Mikkeliä (joka sitten olikin koko viikonlopun kuumin paikka Suomessa). Lauantai kului sukuloidessa, mutta sunnuntaina siirryimme koko porukka kisavaihteelle ukkosen ja raekuuron säestäessä.

Aamupäivä kului agikisoissa, joissa välillä hiki norui hellesäässä, välillä piti käydä vaihtamassa kuivaa päälle kaatosateen ja ukkosen jäljiltä. Ohjelmassa oli kaksi hyppyrataa ja yksi agirata sekä Andylle että Remulle, ja päätimme edetä startti kerrallaan. Mitään tarvetta kisojen keskeyttämiselle ei kuitenkaan ollut, molemmat jaksoivat hyvin.

Tulokset eivät tällä kertaa jääneet kummoisiksi. Andy alkoi keskittyä vasta kolmannella radalla, josta se kahden hyllyn jälkeen teki lopulta nollan. Remu hyllytti agiradan, putki-puomierottelua ei ole kuulemma harjoiteltu pitkään aikaan, ja Andykin muuten lankesi samaan ansaan. Remu teki hyppäreiltä nollat reilun neljän etenemällä, joten on pakko olla tyytyväinen, vaikka sijoitukset eivät riittäneetkään mihinkään...

Kisojen jälkeen siirryimme vauhdilla Karkialammen urheilupuistoon, jossa oli ryhmänäyttely. Dave esiintyi hienosti, ja sen pelätyn T:n sijaan saimme EH:n ja aivan upean arvostelun. On ilo esittää koiraa, joka kulkee löysässä hihnassa ja on reipas kuin... no, Dave. ♥


lauantai 17. toukokuuta 2014

Hyviä kisaratoja

Torstaina isot pojat kisasivat TamSKin iltakisoissa ja tänään Dave pääsi epiksiin. Andylle oli torstaille vain yksi startti, ajateltiin että katsotaan rauhassa miten se kulkee. Sairasloma oli kuitenkin melkoisen pitkä.

Andy aloitti A-radalla, ja juoksi hienot kontaktit ja puhtaan nollan. Andy on kisannut tämän vuoden puolella kaikkiaan viisi kertaa, kaikki agilityratoja, ja kaikista on tuloksena puhdas nolla. Aika huima nollaprosentti!



Remu teki yhden hienoimmista juoksukontakteista mitä olen nähnyt, teki nollan sekin, mutta hävisi Andylle sadasosan. Remu onkin usein ensimmäisellä kisaradalla vähän jähmeä ja juoksee paremmin kun vähän lämpenee.


Remun toinen rata oli henkinen nolla, mutta puomin jälkeen ohjaaja päätti lennosta valssata ja ohjaus veikin sen jälkeen suoraan putken väärään päähän. Hieno kontakti puomilla kuitenkin!



Dave pääsi kokeilemaan kisatunnelmaa lauantaina Ylöjärvellä epiksissä. Hienosti oli pieni kuulolla ja vauhtiakin oli riittävästi kolmanteen tai neljänteen sijaan.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pallilla

Janakkalasta Remulle vitonen taas kerran puomilta, ja toiselta radalta sitten puhdas nolla, joka riitti kolmanteen tilaan. Kontaktin alastulo onnistui, koska siltä käännyttiin 90 astetta seuraavalle hypylle. Loikka sen sijaan on kohtuullisen varma, jos meno jatkuu kontaktilta suoraan eteen päin.

Andy jatkoi vielä sairaslomaansa, vaikka yritti kyllä kaivautua aidan alta radalle. Intoa piisaa. Davekin pääsi lämmittelyesteille ja oli ihan tohkeissaan.

Asko Jokisen tuomaroima rata sopi Remulle hyvin, vaikka vauhti vähän hyytyi kiemuroissa.

Ritva Herralan radalla Remu loikkasi puomin alastulon.

Ratojen välissä uudet karavaanarit heittivät pötkölleen.