keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Viisi kuukautta kooiker-seikkailua

Daven mittariin tuli tänään viisi kuukautta. Tuossa ajassa pienestä karvapallosta on tullut pieni koira, joka taitaa pysyä medin mitoissa. Dave on urokseksi melko siro, eli se näyttäisi olevan ihan eri kaliiberia kuin cavalierimme - tuuletuksia!! :D

Kooikkerin luonne on meille edelleen arvoitus. Aluksi sanoin, että tuntuu kuin meille olisi muuttanut parin lelukoiran seuraksi oikea koira, mutta Petri kielsi nimittelemästä cavaliereja, ovathan nämä jo kyntensä näyttäneet. Meillä ei siis asu lelukoiria ja koiria, mutta kovin erilaisia nämä koirat kuitenkin ovat.

Kooikkeria ei rutistella sohvalla lyttyyn, vaan se tulee viereen istumaan, jos sille sopii. Liiasta lähentelystä se siirtyy kauemmas. Onneksi on nämä halikoirat sitten erikseen... Touhukaskin tämä kooikkeri on, mutta toistaiseksi on vielä vähän vaikea sanoa, johtuuko aktiivisuus sen pentuiästä vai rodusta. Kokonaista päivää se ei kuitenkaan jaksa olla möllötellä sisällä tai pihassa hihnalenkkien lisäksi, se vaatii puuhaa ja tekemistä. Akut voi tyhjentää riehumalla sisarusten kanssa tai opettelemalla uusia temppuja ja taitoja. Daven oppimisnopeus on kyllä ihan omaa luokkaansa tässä laumassa, mitenkään vanhempia herroja vähättelemättä.

Dave on myös herkkä sielu, niin kuin kai useimmat kooikkerit ovat. Eilen vähän hermostuin, kun metsälenkin jälkeen se ei tullut nätisti muiden poikien kanssa pesulle. Vein sen sitten väkisin, ja kantomatkan aikana luulin napanneeni pihalta kissan, niin terävät sen kynnet olivat. Kylppärissä se luimisteli pitkin seiniä, vaikka edellinen pesu sujui ihan nätisti. Kuivaamisesta tuli samanlainen taisto, ja sen jälkeen se vältteli minua koko illan. Nyt tiedän, miltä luimisteleva koira näyttää!

Onneksi Dave tuntui unohtaneen kiukkunsa aamuun mennessä, jälleennäkemisemme oli jälleen yhtä iloinen ja onnellinen. Episodi oli kuitenkin muistutus kooikkerin erilaisesta luonteesta, mikä kannattanee pitää mielessä kaikessa koulutuksessa.

Daven strategiset mitat viideltä ensimmäiseltä kuukaudelta löytyvät täältä.



Aia ja Dave lempipuuhassaan.


3 kommenttia:

  1. Me ollaan miettimässä toisen koiran hankintaa oman cavalierimme seuraksi ja muita rotujakin miettiessä kooiker on ollut yksi ehdokkaista. Mukava kuulla vähän teidän kokemuksista, kun itsellä ei ole mitään kokemusta kyseisestä rodusta. Jos kooiker ei suostu halinalleksi niin voi olla ettei mieheni ainakaan suostu sellaiseen, sohvalöhöilyt koiran kanssa on kaikki kaikessa ;)

    VastaaPoista
  2. Onhan koirissa valtavia yksilöllisiä eroja rotujenkin sisällä. Andy-cavalierimme ei esimerkiksi koskaan halunnut olla sylissä, ennen kuin Remu tuli meille, ja sylipaikoista tuli kilpailua. Nykyään Andy tulee hyvin mielellään syliin... :)

    VastaaPoista
  3. Näinpä, ja pitkällä pinnalla voi niistä ihan opettaakin sylikavereita. Mieheni on tehnyt tämän jo muutamalle kaverini koiralle, jotka eivät uskaltaneet edes sohvalle tulla. Ihan mukava kuitenkin että koiriakin on moneen lähtöön, onhan niitäkin ihmisiä jotka eivät missään nimessä halua 'pusukoneita'.

    VastaaPoista