Osaisko vai eikö osais, siinä vasta kysymys

Ehkä ei olisi pitänyt hehkuttaa. Se osaa kyllä pujotella, mutta koska se on koikkeri, se ei välttämättä tänään pujottele, koska halli on eri, koska ohjaaja jää taakse, koska se ei jaksakaan nyt keskittyä ja mitä näitä nyt on... Kujaa on taas levennetty ja lokakuun hyppykisat unohdettu. Katsotaan sitten marraskuussa, onhan tässä aikaa. Radalla Dave kulkee kivasti, vauhtia riittää ja esteiden ohituksia tapahtuu entistä harvemmin.

Koska Daven rally-tokotunnit olisivat osuneet TamSKissa päällekkäin agitunnin kanssa, päätin sen sijaan lähteä merta edemmäs kalaan. Aloitimme Koirakoutsissa alkeistokon. Paluu alkeisiin tuntui ihan älyttömän hyvältä. Ensimmäisen tunnin teemana oli kontakti, ja siinä sivussa Dave sai käyttää päätään muutaman uuden tempun oppimiseksi. Kotiin se palasi väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Kyllä tunnin aivotyöskentely aina päivän juoksemiset voittaa!

Toivottavasti parantuneesta kontaktista ja yhteistyöstä on apua ensi viikolla, kun lähdemme tavoittelemaan ensimmäistä koulutustunnusta Loimaalle asti. Uutta uskoa valoi uusi tokokouluttajamme, jonka mielestä Dave on "näitä helposti koulutettavia". Kerroin uutiset kotona Petrille. Voipi katsoa peiliin, jos ei se pujottelu kohta ota onnistuakseen aina ja joka kerta...

Läpimurto

Dave on oppinut pujottelemaan! Viittä vaille se jo olikin, mutta nyt mennään myös täysin suorat kepit. Videon pihakepit näyttävät sojottavan minne sattuu, mutta juuresta ne ovat suorat. On Dave pujotellut myös tallin oikeilla, suorilla kepeillä. Vielä ei vauhti päätä huimaa, mutta kiva on nähdä se, miten vauhti kiihtyy keppien loppua kohti. Kun varmuutta saadaan lisää, poika on valmis hyppyradoille.

Lopussa myös pari keinua. Edistystä silläkin saralla!

Because

Aika usein ihmetellään, miksi meillä pitää olla kolme koiraa. Kun kolmas tuli, kaksi edellistä kisasivat vielä täyttä vauhtia - ja itse asiassa kisaavat edelleen. Itsekin olen vähän sitä mieltä, että kaksi on hyvä määrä, kun ihmisellä on vain kaksi kättä jne.

Mutta kun. Tilaisuuden tullen tilaisuuteen on tartuttava. Remu treenasi joskus vuosikymmenen vaihteessa samassa ryhmässä erään Olli-koikkerin kanssa, joka oli rodultaan ihan uusi tuttavuus. Koikkeri kiehtoi rotuna, Olli ihastutti innollaan. Ollia ohjasi Outi, joka oli määrätietoinen ja järjesti agilitaajille mm. juoksu- ja ketteryysharjoituksia ilman koiraa.

Isä ja poika.

Treenikaverukset ovat pärjänneet kumpikin tavallaan. Remusta tuli FI AVA, mutta Ollista - Ollistapa tuli maailman huippu. Jo ennen kuin seuraava koira oli edes ajatuksissa, haaveilimme Ollin pennusta. Ja kun tilaisuus tuli, siihen tartuttiin. Tarvitseeko sitä kolmatta enää mitenkään selittää?

Dave ei ole Olli, Dave on Dave. Olli on MM3 FI AVA FI AVA-H EE AVA Bullbenz Kooi Olly Sade.

Onnea MM-kolmosille! It's all because of agility!

Daven pujottelu, osa 3

Kaikesta ihmetyksestäni huolimatta kujakeppimenetelmä näyttää toimivan. Ihan suorassa rivissä kepit eivät vielä ole, mutta paljon ei enää puutu.

Cavalierin sydän, osa 2

Remu odottelee Oivassa pääsyä sydänultraan.

Siitä on nyt melkein vuosi, kun Remu sai diagnoosin endokardioosi - vapaasti suomennettuna cavalierin sydän. Läppä vuotaa, sivuääni kuuluu. Sydänultra melkein vuosi sitten antoi toivoa, Remun sydän sykki vahvasti ja rauhallisesti, virtaamat olivat hyvät, ainoa vika oli läpän paksuuntumisen aiheuttama ohivuoto, joka kuului sivuäänenä luokkaa 3/6.

Sen jälkeen on eletty pelko takaraivossa. Mitä tapahtuu, kuinka nopeasti sydän sairastuu, nyt se ei halua juosta, onko sydän pettämässä, sen vauhti hiipuu, tähänkö tämä loppuu jne.

Tänään oli aika katsoa sydäntä tarkemmin uudelleen. Ultrassa näkyi edelleen vahva terve sydän, joka sykki rauhallisesti, ja mitään muutoksia vuoden takaiseen ei näkynyt. Läppä on edelleen paksuuntunut, eihän se siitä paranekaan, mutta paksuuntumaa ei ole tullut yhtään lisää, eikä sydämeen, kammoihin, eteiseen tai keuhkovaltimoon ole tullut muutoksia.

Remu on edelleen se kovakuntoinen cavalier, joka jaksaa juosta metsässä rusakoiden perässä kovaa, ja agilityradalla niin halutessaan. Kesäkisojen vauhdittomuutta saattaa selittää kuumuus, josta Remu ei ole koskaan saunan ulkopuolella pitänyt, mutta myös täydet anaalit, jotka nyt tyhjennettiin.

Painokin on pudonnut kisakaudella kilon. Remu <3

Yhtä vaille x 2

Tänään päivä kului rattoisasti Levekin rally-tokokisoissa. Andyn avoin luokka starttasi 12.30, ja kun Dave oli arvottu vasta myöhempään alokasryhmään klo 16, päätin käydä välillä kotona vaihtamassa koiria. Näin ei kummallekaan tulisi liian pitkää ja uuvuttavaa kisapäivää.

Andy oli täynnä virtaa heti kun tajusi että ollaan menossa kisaamaan. Haukkumista riitti, mutta vähitellen se rauhoittui ennen omaa vuoroaan. Harmi vaan, että radalla oli heti alussa hyppy, josta kierrokset nousivat uudestaan ja haukku vähän yltyi. Muuten Andy oli kyllä ihan super. Radalla oli kaksi vasemmalle käännöstä istumisten kanssa, ja niistäkin selvittiin kunnialla. Täyskäännöksessä vasemmalle loppuistuminen meni vinoon, mutta en lähtenyt sitä uusimaan, koska liike on Andylle todella vaikea. Ratkaisu oli oikea, sillä vinoudesta lähti vain yksi piste. Juoksuosuudesta lähti kaksi pistettä kontrollimenetyksinä (juostessa Andy innostuu aina hyppimään), ja haukkumisesta lähti kolme. Lisäksi haukkuminen vaikutti kokonaisvaikutukseen kolmen pisteen vähennyksinä. Yhteensä pisteitä meille ihan huiput 91! Yksi tulos puuttuu enää seuraavasta koulutustunnuksesta. :)

Dave saapui kisapaikalle huomattavasti hillitymmin, ja yritin nostaa sen kierroksia revittämällä lelua. Homma sujuikin hienosti aina siihen asti, kun siirryimme radalle. Jostain syystä Daven seuraaminen tökkii tällä hetkellä pahasti: se siirtyy pikku hiljaa kauemmaksi ja kauemmaksi, ja alkaa sitten vielä jätättää. Jouduin tekemään kovasti töitä, että sain sen siirtymään kyltiltä toiselle. Kaikki tehtävät sujuivat hyvin, nehän Dave osaa, joskin nekin sujuivat normaalia hitaammin. Esimerkiksi maahanmeno vaati useita käskyjä, kun yleensä Dave heittää makuulle todella nopeasti. Joku ongelma tässä selvästi on, ainakin seuruuta täytyy alkaa treenata täsmällisemmin ja huomattavasti enemmän. Kisamaisia treenejä tarvittaisiin myös enemmän. Tosiasiassahan Dave ei ole nyt treenannut missään vähän aikaan, paitsi omalla kotipihalla ihan lyhyissä pätkissä. Pisteitä Daven esityksestä tuli yhteensä 95, ja siltäkin puuttuu vain yksi tulos ensimmäisestä koularista. :)

Kisapaikalla oli myös kuvaaja, joten saimme kivoja kuvamuistoja tapahtumasta.

Juoksukilpailu koikkerin kanssa

Juoksupuomi-projekti on hyvässä vauhdissa. Viimeisten treenien jälkeen ohjaaja huokasi, että sitä saa mitä tilaa. Muistaakseni tilauksessa oli aikanaan vauhdikas koira. :)