lauantai 13. huhtikuuta 2013

Äijä on peto

Äijäpedin on vallannut pieni mies, joka ei pidä itsestään turhaa ääntä. Neljän tunnin välein se nimittäin kipittää keittiöön ja aloittaa hirmuisen mekkalan - N Ä L K Ä !!!!! Mekkalan hiljentää vain nenän eteen aseteltu ruokakuppi, jossa on riittävästi ruokaa.

Pikkuäijä osaa siis puhua koiraa. Se lopettaa Andyn kiusaamisen pienestäkin murahduksesta ja vaihtaa kohdetta. Se ajaa takaa Remua, koska luulee pakoonpyrkimistä leikiksi, kuka nyt muuten pinkoisi edellä karkuun.

Hauskin pikkuäijä on silloin, kun kesken touhuamisen väsyttää niin hirmuisesti, että melkein nukahtaa. Silloin on taas syytä pitää mekkalaa ja lopulta juosta täyttä laukkaa takaisin äijäpetiin takkahuoneeseen, joka on paras paikka nukkua.

Yhtenä päivänä luulin hukanneeni sen, vaikka ei meillä nyt niin iso talo ole. Etsin kaikkialta, ja lopulta löysin sen yksin takkahuoneen äijäpedistä nukkumasta. Dave on petinsä valinnut, muut väistykööt tai nielkööt karvaan kalkin. Pedistä on käyty kinaa aina siitä asti, kun kannoin sen M&M:stä kotiin. Jos Remu ehtii sinne ensin, Andy menee muualle. Jos Andy ehtii petiin ensin, Remu etsii toisen paikan. Minusta petiin mahtuisi hyvin kaksikin koiraa. Pikkuäijä on kanssani samaa mieltä.

Oho, Dave pääsi yllättämään Andyn kesken unien.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti