Salmen toko-opissa

Eilen suunnistettiin Andyn kanssa Jyväskylään Salme Mujusen yksityistokotunnille. Matkakavereina olivat Elina, Nico ja Vili - kiitos seurasta!

Andy esitti parastaan, vaikka keli oli haasteellinen. Raviradalla kävi hirmuinen tuuli, joka yleensä siivittää Andyn sellaiseen hurmostilaan, että se vapaaksi päästyään hukkaa välittömästi korvansa ja lähtee vaan jahtaamaan kaikkea lentävää. Saalisvietissä löytyy siis...

Andylle riitti kuitenkin yksi kierros kentän ympäri, ja se saatiin suoritettua ennen koulutusta. Salmella oli uusi kamera, ja toiveen mukaisesti käytimme ensin vartin koirien kuvaamiseen Salmen kirjaprojekteja varten.

Tunnin koulutussessio ei tuntunut pitkältä, ja Andykin jaksoi keskittyä hyvin. Seuraaminen onnistui nappiin, ja kelpaisi sellaisenaan kuulemma ylempiinkin luokkiin (mitenkäs me tästä viimeksi saimmekaan kokeessa pyöreän nollan?)! Pientä viilausta omien käsien käyttöön, varsinkin oikea heiluu kävellessä ihan liikaa, ja hyvä tulee. Siis jos Andy päättää seurata.

Liikkeestä maahanmeno oli myös hyvä, siitä ei löytynyt korjattavaa. Samoin hyppy ja nouto onnistuivat hyvin, tosin kapulaa Andyllä on paha tapa pureskella, ja tähän saimme erilaisia kotiläksyjä. Myös ohuempaa kapulaa voisi kuulemma kokeilla. Kaukot olivat superia, kympin arvoiset!

Liikkeestä seisominen oli tuulisissa olosuhteissa Andylle liian haastavaa, se ei pysähtynyt riittävän nopeasti ja kääntyi poikittain kun kävelin sen taakse. Tämä onkin todella häiriöherkkä liike, lisää harjoitusta tarvitaan ennen parin viikon päästä olevaa koetta.

Varsinainen murheenkryynimme on luoksetulon pysäytys, jonka Andy osaa mainiosti. Se kuitenkin paineistuu pysäytyksestä, ja arpoo aina ennen liikettä, onko kyseessä suora luoksetulo vai pysäytys. Tällä kertaa se päätteli matkan pituudesta ja merkiksi asetetusta tötsästä, että pysäytys on tulossa, ja lähti hiipimään. Saimme kotiläksyksi merkkiin siedättämistä, paljon iloisia suoria luoksetuloja (muitahan emme teekään) ja harkittavaksi pysäytyskäskyn vaihtamista. Myös äänensävy on pysäytyksessä Andylle tärkeä, ilmeisesti olen karjaissut sen niin pelottavasti, että kiltti tokokoirani on saanut tästä sieluunsa haavan ja paineistunut (Salmen tulkinta). Käskyn pitäisi siis tulla iloisella äänellä, niin kuin kaikkien käskyjen Andyn kanssa.

Koetilanteessa Andyä pitäisi innostaa liikkeiden välissä niin paljon, kuin tuomari vaan sietää. Tuomarinkin rajoja pitää ja saa kuulemma koetella, kyllä sieltä sitten kuuluu, että vähempikin riittää... Tätä täytyy mielikuvaharjoitella ennen koetta, muuten olen taas jähmeä ja totinen kuin suolapatsas, ja Andy-parka menee lukkoon. Toko on Andyn mielestä mahdottoman kivaa, ja niin sen pitää olla myös kokeessa.

Kaiken kaikkiaan Salmen arvio Andyn työskentelystä oli erittäin positiivinen. Kaikki mahdollisuudet avoimen luokan ykköstulokseen ovat olemassa, ja koiralla on hyvät valmiudet siirtyä myös ylempiin luokkiin.

Tokoilumme sai taas lisäpotkua. Andy on niin ihana, silloin kun se on ihana. ♥