lauantai 22. maaliskuuta 2014

Koikkeri tyytyy kohtaloonsa

Nyt on melkein viikko pakettijalallista elämää takana. Pahimmat skenaariot eivät ole toteutuneet: vauhtikoikkeri ei ole hyppinyt seinille, vaikka se on päässyt vain hihnalenkeille eikä sen kanssa ole touhuttu oikein mitään.

Sen sijaan Dave on oppinut rauhoittumaan. Se viettää paljon aikaa katselemalla ikkunasta ulos tai kiehnäämällä kyljessä rapsuteltavana. Vauhtipiikki ajoittuu aamulenkkiin. Muutaman kerran olen ollut kolmen hihnan kanssa yhtäkkiä niin tiukassa solmussa pajukossa, että irrottautumiseen on kulunut jokunen tovi ja ärräpää. Aamu-unisuus, kolme koiraa ja yksi yliaktiivinen juniori voivat olla vaarallinen yhdistelmä!

Haava on parantunut hyvin. Sisällä Dave on joko kauluri päässä, sukka jalassa tai pelkän valvovan silmän alla. Ulos tassuun laitetaan sukka, kaksi muovipussia ja vielä toinen sukka koko komeuden päälle. Haava on pysynyt puhtaana ja siistinä, eikä sitä juuri erota, kun tikitkin ovat mustia anturan tapaan. Tikit poistetaan viikon päästä. So far so good!

Rally-tokoa on Daven kanssa tehty jokusen kerran olohuoneessa, ja hyvin ovat opit menneet perille. Kotona se jaksaa keskittyä ja tehdä vaikeatkin liikkeet puhtaasti. Kisakuume olisi jo kova!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti