Hermonkiristystä

"Pientä" hermojen kiristelyä ilmassa. Koiria ei toki voi syyttää kaikesta, mutta hyvän roponsa ne ovat kantaneet yhteiseen tunkioon.

Andy
Tuo ylikiihkeä, superinnostunut, alati äänihuuliaan avaava alfauros.
Äänenkäyttö on uusissa sfääreissä, ja kierrosten alasajoon esimerkiksi rally-tokotreeneissä menee vähintään tunti. Sen jälkeen voimme saada jotain aikaan. Tai sitten ei. Riippuu vähän (tai paljon) ja milloin mistäkin.
Jossain vaiheessa luulin, että ikävuosien lisääntyminen voisi saada jonkinlaista rauhoittumista aikaan. Väärin!

Remu
Raasu reppana on sairaslomalla, ja sen täytyy syödä pehmeää ruokaa kaksi viikkoa. Asia pysyi muistissa vajaat kolme vuorokautta. Kolmantena aamuna totesin, että sille ei ole ruokaa likoamassa. Suuta pitäisi myös huuhdella ja hampaita pestä. Kipulääkkeet ja antibiootti sentään saatiin lopettaa.
Remun ansioksi on kuitenkin luettava se, että se on maailman helpoin potilas.

Dave
Teinikoira irtoaa hyvin. Tämä tuli todistetuksi, kun se eilen esitti ensimmäisen pidemmän katoamistemppunsa lähimetsässä. Edelliskerralla tuli jo varoitus, se nimittäin lähti kuin ohjus jonkun metsänelävän perään eikä totellut kutsuhuutoa, haukkui vain takaisin. Eilen se sitten katosi. Yhtäkkiä sitä ei näkynyt eikä vastausta kutsuhuutoon tullut. Metsässä oli syvä hiljaisuus, mitä nyt Andy innostui haukkumaan kiihkeästi tajuttuaan tilanteen. Sekään ei auttanut. Oma stressitasoni oli työpäivästä niin korkealla, etten osannut edes hermostua enää enempää. Puolisen tuntia etsimme Davea metsästä yhdessä Andyn ja Remun kanssa, kunnes päätin suunnata kotiin. Jossa oli myös Dave. Naapuri oli löytänyt sen haukkumasta ovemme takaa.

Hauku kuule ihan itteäs, jos et meitä saa kuriin. Sinähän meitä koulutat!

Onhan tässä melkoinen kolmen koiran orkesteri. Sirkus ehkä kuvaisi menoa osuvammin. Ei kun kesällä kiertueelle...